Joskus mietin, että minulle voi laulaa mistä tahansa, kunhan lauluharmoniat ovat kunnossa. Rakastan sitä, miten ihmisäänet soivat yhteen, miten stemmat tuovat melodiaan syvyyttä ja kiinnostavuutta, miten kauniilta äänten yhdistelmä voi kuulostaa. Ei siis ihme, että Simon & Garfunkelin levyt ovat soineet kotonani paljon.
Duon viimeisellä levyllä on lukuisia hittejä, kuten nimikappale Bridge Over Troubled Water. A-puolen kolmas kappale on selvästi iloisempi ja reippaampi kuin edeltäjänsä: nyt on hyvä groove! Kappaleen nimi on Cecilia. Se kuulostaa hyvin meiningin biisiltä. Siinä on vinkeä rytmi ja yhteislauluun inspiroivia koukkuja, mutta sanoitus kertoo jostain ihan muusta. Laulun minän ja Cecilian suhde on yksinkertaisesti karmea.
Cecilian lyriikat eivät pituudella juhli, mutta siitä huolimatta laulussa ehditään kertoa pieni suhdetarina, jossa erotaan ja palataan takaisin yhteen. Kertomuksessa on runsaasti aukkoja, ja kuulija jätetään monin paikoin täydelliseen pimentoon, mutta tämän tiedämme: Cecilian käytös saa minäkertojan sydämen murtumaan. Cecilia vaihtaa lennossa toiseen rakastajaan, mutta siitä huolimatta kertoja kaihoaa häntä takaisin. Sydänsurut vaihtuvat äkilliseen onneen, kun Cecilia alkaakin taas rakastaa kertojaa. Juhlan paikka!
Sydänsurut vielä ymmärrän – toista ihmistä voi ja saa kaivata, kun suhde on ohi. Se on osa suruprosessia. Mutta Cecilia ei vaikuta kovin miellyttävältä ihmiseltä. ”You’re shaking my confidence daily”, hänestä kerrotaan. Miksi kertoja haluaa olla suhteessa ihmisen kanssa, joka horjuttaa hänen itseluottamustaan päivittäin? Cecilian toiminta kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Mietin huolestuneena, onko suhde kestänyt jo niin pitkään, että kertoja kokee ansaitsevansa huonon kohtelun eikä siksi pidä sitä kummallisena tai vääränä. Tilanne tuntuu normaalilta, eikä kertojalla ole voimia muuttaa sitä.
Esimerkki Cecilian järkyttävästä käytöksestä tulee säkeistössä, jossa kuvataan yhteistä iltapäivää. Kertoja ja Cecilia ovat rakastelleet puhujan makuuhuoneessa (”up in my bedroom”). Kertoja käväisee välillä pesemässä kasvonsa, mutta kun hän palaa vuoteeseen, siellä onkin jo toinen hänen tilallaan. Jo se, että (oletettavasti nopean) pesun aikana Cecilia saa uuden petikumppanin, on tyrmistyttävää – saati se, että tämä kaikki tapahtuu kertojan makuuhuoneessa! Onko toinen rakastaja odotellut tilaisuuttaan vaatekaapissa? Miten hän ehtii paikalle näin vauhdikkaasti? Lyriikat eivät anna ymmärtää, että järjestelystä olisi sovittu, kolmas pyörä tulee yllätyksenä ainakin kertojalle.
Tästä huolimatta hän anelee Ceciliaa polvillaan: ”I’m begging you please to come home.” Ilmeisesti Cecilia ei jää vuoteeseen uuden kumppaninsa kanssa, vaan lähtee pois. (Mikä onkin vähintä, mitä hän voi tuossa tilanteessa tehdä.)
Kertoja antaa ristiriitaista tietoa mainitessaan ensin oman makuuhuoneensa (my bedroom), mikä ei viittaa yhteiseen kotiin. Myöhemmin hän kuitenkin pyytää Ceciliaa palaamaan kotiin, minkä voisi tulkita viittaavan yhteisasumiseen. Tulkitsen kuitenkin kodin olevan ennemmin metafora yhdessäolosta kuin konkreettinen asunto.
Etsiessäni tietoa kappaleesta törmäsin ihmettelyyn, miksi kertoja käy välillä pesemässä kasvonsa. Ohitan erään ilmeisen selityksen (”siksi että face ja place rimmaavat”), koska kysymys on kiintoisa. Miksi juuri kasvot on pestävä välillä? Epäilen, että kyse on eritteistä. Jospa kertoja hikoilee runsaasti rakastellessaan, ja haluaa välillä huuhtoa edes naamahikensä? Ehkäpä kertoja on antanut Cecilialle suuseksiä antaumuksellisesti ja käy sen jälkeen puhdistamassa kasvonsa? Ehkä hänellä on viikset tai parta, jotka olisi mukava välillä valella vedellä? Olisiko kasvojenpesu toinen ilmaus juomatauolle?
Ilmeisesti takaisinpaluuanelut toimivat, sillä kappaleen lopussa kertoja ja Cecilia palaavat onnellisesti yhteen. Cecilia rakastaa kertojaa jälleen! Kertoja on niin onnellinen, että hän vain kaatuu lattialle ja nauraa. Ihan kuin katselisi ystäväänsä, joka jälleen kerran palaa yhteen häntä huonosti kohtelevan seurustelukumppanin kanssa: ystävyyden nimissä on edes yritettävä iloita sovinnosta ja uudesta onnenhuumasta, vaikka tietää, että kaikkien kannalta olisi parempi lopettaa suhde. Mutta kuuntelisiko ystävä, jos hänelle kertoisi mielipiteensä? Ei varmasti. Niinpä täytyy vain yrittää hymyillä ja varautua toimimaan olkapäänä, kun suhde seuraavan kerran karahtaa karille tismalleen samoista syistä kuin ennenkin.
Kertoja-parka. Toivottavasti hän ei luule, että suhteet ovat aina tällaisia kuin Cecilian kanssa.
Miksi näin kauheasta suhteesta edes kerrotaan iloisesti rallatellen? Ehkäpä vastaus on toisessa tulkinnassa: Kristillisessä perinteessä Pyhä Cecilia on musiikin suojeluspyhimys. Hän auttaa muiden muassa säveltäjiä, soitinrakentajia, muusikkoja, runoilijoita ja laulajia. Pyhän Cecilian legendassa ei ole yhtymäkohtia Simonin ja Garfunkelin laulun tarinaan, päinvastoin: Cecilia pysyi neitsyenä avioliitostaan huolimatta ja käännytti puolisonsa ja tämän veljenkin kristinuskoon.
Antiikin muusain joukossa Euterpe vastasi musiikista. Polyhymnian aluetta oli laulu. Pyhä Cecilia on varsin erilainen hahmo kuin kreikkalaiset nymfit, mutta ehkäpä laulu yhdistelee niin antiikin kuin katolisen kirkon kertomuksia.
Jos suhtaudumme Ceciliaan kuin muusaan, suhde alkaa näyttää ymmärrettävämmältä. Jos Cecilia onkin oikukas inspiraation antaja, kertojan anteeksiantava asenne ja halu saada nainen takaisin saavat kirkkaamman valon. Lähes kaikki luovaa työtä tehneet tunnistavat tilanteen: parhaimmillaan luominen on ihanaa, kaikki sujuu, ideoita pulppuaa. Tunnetta voisi verrata jopa iltapäiväiseen lemmiskelyyn. Mutta yhtä yllättäen kuin inspiraatio on tullut, se voi kadota. Kaikki vaikuttaa kuluneelta, hölmöltä ja kankealta, työ on jumissa eikä iloa näy missään. Polvillaan anelu alkaa vaikuttaa ihan hyvältä ajatukselta, mikäli se palauttaa luovuuden.
Muusat voivat olla oikukkaita, ja sen on laulun kertojakin huomannut. Pienikin tauko luomistyössä, ja muusa vaihtaa jo toiseen taiteilijaan ja tuhahtaa: ”Mitäs pidit tauon.” Ceciliaa ei tunneta luotettavuudestaan tai pitkäjännitteisyydestään. Kohta häntä täytyy jälleen rukoilla palaamaan.