Ison arkanan kolmannessa kortissa kohtaamme Hallitsijattaren. Pamela Colman Smith kuvaa hänet väljään, valuvakankaiseen mekkoon pukeutuneena naisena, jonka kutreilla tuikkii tähtikruunu. Hän nojaa suureen tyynyyn ja kohottaa oikealla kädellään pyöreäpäistä valtikkaa. Ympärillä on luontoa: virtaavaa vettä, kullankeltaista viljaa, vehmaita puita. Sydämenmuotoisessa kivessä on Venuksen, rakkauden ja kauneuden jumalan symboli.
Mikä ihana yltäkylläisyys Hallitsijatarta ympäröikään! Varsinainen luovuuden puutarha. Hallitsijatar edustaa hedelmällisyyttä, ja joissain korttiversioissa hänet kuvataankin raskaana olevana. Konkreettisten vauvojen sijaan hän synnyttää uusia ideoita ja luovia projekteja. Kirjoittaja voi katsoa Hallitsijattaren miljöötä mielissään ja tuntea, miten tuhannet tarinat, runonsäkeet, juonenkäänteet ja dialogit versovat ja yhdistyvät. Meissä jokaisessa on ihana, rikas sisäinen maailma.
Kirjoittamisen suhteen tämä kortti muistuttaa runsaudesta. Luovuudesta. Siitä kaikesta, mitä kirjoittaja saa hallita ja hoivata. Tähän voi liittyä myös halua suojella: omia rakkaita tekstikatkelmia ei tee mieli altistaa kenen tahansa katseelle. Toisaalta suojelua tarvitsee myös kirjoittaja itse: on saatava riittävästi aikaa, virikkeitä, rauhaa kirjoittamiselle.
Sitkeä myytti väittää, että taide tarvitsee kärsimystä ollakseen hyvää ja vaikuttavaa. En usko tähän. On hirvittävä ajatus validoida sanataide sen perusteella, miten kurjaa sen luojalla on ollut. On totta, että osalla kirjailijoista on mielenterveysongelmia. He kuitenkin kirjoittavat niistä huolimatta, eivät niiden ansiosta.
Kirjoittajankin täytyy huolehtia hyvinvoinnistaan, niin henkisestä kuin fyysisestä. Usein kirjoittaminen on staatista toimintaa, jossa ihminen istuu paikoillaan, kenties pää hieman kumarassa. Syöminen ja juominen saattavat unohtua, taukojen pitäminen samoin. Yöunet jäävät lyhyiksi, kun kirjoitusaika venyy myöhään yöhön tai sitä on napattava aamulla ennen päivän muita velvollisuuksia.
Mitä voisi olla kirjoittajan hyvinvointi? Mitä se on sinulle? Miten pidät huolta itsestäsi – mielestäsi ja kehostasi? Varaatko kirjoituspaikkasi lähelle vesipullon tai laitatko kännykkään hälytyksen muistuttamaan taukojumpasta? Käytkö kävelyllä ennen kirjoittamista, syötkö kunnon aterian myös kirjoituspäivinä?
Hallitsijatar on hyvin ruumiillinen kortti. Tarotissa sen elementti on maa: aistien, konkretian, kehon elementti. Kirjoittajan on syytä pitää yllä kehon ja mielen yhteyttä. Me olemme ruumiillisia olentoja, jotka aistivat ympäröivää maailmaa kosketellen, haistellen, maistellen, kuunnellen ja katsoen. Mutta meidän on hyvä suunnata huomio myös omaan ruumiiseemme. Keho muistaa ja ilmentää tunteita, kantaa menneitä tapahtumia.
Miltä viha tuntuu kehossa? Entä pelko? Rakkaus? Ilo? Kateus? Häpeä? Entä millaisia viestejä kehosi lähettää, kun puret hampaita yhteen tai vedät hartioita kasaan? Moni meistä on todella taitava ohittamaan saamansa viestit, eikä aina edes erota, onko kyse nälästä, väsymyksestä vai surusta. Yritämme järkeillä tai muuten vaientaa tunteet pois, vaikka parasta voisi olla viettää hetki hiljaa itsensä kanssa kuin Hallitsijatar konsanaan: kuulostella, missä kohtaa kehoa tunne tuntuu ja miten. Hengitellä rauhassa, nimetä tunne mahdollisimman tarkkaan. Tunnetta ei tarvitse selittää, järkeillä tai komentaa. Sitä voi ihan vain tervehtiä, ehkä kysyä, mitä se tahtoo kertoa. Sitä voi ihmetellä tai ihailla. Antaa sen olla, ehkä mennäkin – mutta ei pakottamalla.
Ja sitten ehkäpä jatkaa kirjoittamista. (Ja koska kaikki on kirjoittajalle materiaalia, näitä havantojaan voi upottaa tekstiinkin… sitten vähän myöhemmin.)
Myös kirjoittaminen itsessään voi johdattaa monenlaisten tunnekokemusten äärelle. Innostuminen, turhautuminen, huonouden tunteet, onnistumisen kokemukset, kateus muiden menestyksestä, pelko epäonnistumisesta, tarinan imuun pääsyn riemu… Etenkin hankalien tunteiden äärelle on viisasta seisahtua hetkeksi ja selvittää, mistä lopulta onkaan kyse – ja onko tunne johtanut jopa virhetulkintoihin tai saanut reagoimaan haitallisesti.
Luovuuteen kuuluu eräänlainen auki oleminen. Asioiden huomaaminen, tarkasteleminen, hämmästeleminen. Jos yhteys kehoon, aisteihin ja tunteisiin on poikki, paljon jää havaitsematta – ja myös kirjoittamatta.
Hallitsijatar kehottaa (!) kuuntelemaan omaa kehoa. Sen voi tehdä vaikkapa rentoutusharjoituksen avulla: asetu selinmakuulle tai muuhun sinulle mukavaan asentoon. Rentouta raajat, keskikeho ja pää vuorollaan, keskity kuhunkin hetkeksi ja kysy, mitä se haluaa sinulle kertoa. Ehkäpä jalkapohjat toivovat paksumpia sukkia, ettei niitä palelisi. Tai selkä kiittää, kun teit sen pienen joogaharjoituksen päivällä. Niska tuntuu jatkuvasti jäykältä, koska se yrittää kannatella jännitystä huomisesta esiintymisestä ja kaipaa huomiota sille. Hengittele ja ota vastaan kehon viestit. Lopuksi voit kiittää sitä.
Jos tunteet ja tunnetaidot sekä erilaiset harjoitteet kiinnostavat, tutustu esimerkiksi Mieli ry:n materiaaleihin. Ihan muina Hallitsijattarina.
Kuuntele kehoasi, tunnista tunteesi, avaa aistisi. Huomaa luovuuden laajuus, joka sinussa, Hallitsijattaressa, on. Voi hyvin. Ja kirjoita.
Päiviä 