Arkivapaa, mikä ihana asia ja sana! Lasken tämän päivän vapaaksi, vaikka olenkin antanut pikkuisen haastattelun radioon, tavannut ihmisiä erään työprojektin merkeissä (mutta työstä puhuttiin tänään vain vähän) ja illalla luen omaa kauhutekstiäni Proosekko-iltamissa. Mutta tänään on Hämeenlinna-päivä, ja oikein hyvä sellainen. Pitkiin aikoihin ensimmäinen, jossa on kunnolla vapaapäivän fiilistä, ajatonta ajelehtimista, tuttuihin törmäämistä ja tilaa mieleenjuolahduksille.
Ennen kuin unohdan, mainostan vielä tämäniltaista:
En pidä kauhua omimpana genrenäni, mutta jotain kauhuhtavaa löysin tiedostoistani, joten sillä mennään. Olennaisempaa on päästä tapaamaan muita kirjoittajia ja ylittää jälleen kerran esiintymiskynnys. Eräs kirjoittaja totesi, että paras neuvo esiintymisjännitykseen, jonka hän on saanut, oli neuvo esiintyä aina kun mahdollista. Kynnys madaltuu hiljalleen, kun huomaa selviytyvänsä, ehkä jopa kehittyvänsä. Minä jännitän esiintymistä satunnaisesti, joskus en juurikaan, joskus tolkuttomasti. Mutta aivan varmasti tarvitsen lisää harjoitusta.
Hämeenlinna on näyttänyt tänään kauniita kasvojaan. Olen vaellellut tutuilla kaduilla ja tavannut hämmästyttävän monta ystävää ja tuttua, ihan sattumalta. Erään kanssa puhuin Hämeenlinnan kodistani, jossa asuin pari vuotta – ja kävi ilmi, että asunnon minulta ostanut nainen on hänen ystävänsä. Muistelin asunnon mahtavia parvekemaisemia ja lähetin nykyiselle asukkaalle paljon terveisiä. Oijoi, Kaurialan kodissa vietettiin monia hyviä hetkiä.
Kävin myös kirjakaupassa ihailemassa F-ehdokkaiden pöytää. Tunnustan, etten ole lukenut ainuttakaan tämän vuoden ehdokasta, joten olen jäävi sanomaan yhtään mitään voittajaveikkauksia. Mutta tuhti ehdokaskuusikko, komea joukkio. Kirjen kilpailuttamisesta ollaan montaa mieltä, mutta ainakin tällaiset listat nostattavat kirjallisuuskeskustelua. Ja luovat tarpeen tehdä omia varjolistoja, puolustaa omia suosikkeja ja ehkä tutustua uusiin nimiinkin. Raatien valinnat ovat aina jossainmäärin subjektiivisia, ja juuri siinä on niiden kiehtovuuskin.
Hyvään päivään kuuluu myös hyvä ruoka. Tähän mennessä päivän ruokakohokohta koettiin Tawastia Bankissa jälkiruuan äärellä. Crème brulée Baileys-liköörillä höystettynä – oi onnellisuutta! Crème brulée on niitä ruokia, joita on vaikea ohittaa. Jos listalla on sellainen, voiko jättää tilaamatta? (Ja toisaalta: miten masentavaa, jos saa huonosti tehdyn bruléen.)
Hyvää Hämeenlinna-päivää on vielä jäljellä. Taidan ottaa illalla lasilisen kuohuviiniä ja kohottaa maljani tälle päivälle.
Päiviä 