Agatha Christien dekkari Salaperäiset rukiinjyvät (WSOY 1960, suom. Eila Pennanen) on aina hämmentänyt minua aloituksellaan:
”Oli neiti Somersin vuoro keittää teetä. Neiti Somers oli konekirjoittajista uusin ja kykenemättömin. Hän ei ollut enää nuori ja hänellä oli lempeän huolestuneet kasvot kuin lampaalla. Vesi ei ollut vielä aivan kiehuvaa, mutta neiti Somers parka ei koskaan ollut aivan varma veden todellisesta kiehumishetkestä. Se oli yksi niistä asioista, jotka häntä elämässä ahdistivat.”
Vielä ensimmäisellä sivulla neiti Somers saa nuhteet siitä, ettei vesi ollut taaskaan kiehuvaa – ja neiti Somers puolustautuu sanomalla, että tällä kertaa hän tosiaankin luuli, että vesi olisi kiehunut.
Ehkä en ole itse ymmärtänyt jotain todella olennaista veden kiehumisesta, minä parka kun olin aina luullut, että veden kiehuminen on helppo havaita. Mutta tämä katkelma tulee toisinaan mieleeni ja saa minut epävarmaksi asian suhteen. Milloin vesi kiehuu ja sen voi kaataa teelehtien päälle?
Kysymys voisi olla akuutti ja tärkeä, koska olen viime päivinä vastaanottanut teepaketteja. Kyllä, monikossa.
Olen ahkera teenjuoja, ja ystäväni tietävät sen. Sain viime jouluna lahjakortin Teekauppaan – ihana lahja! Koska alkuvuonna teevarastot olivat varsin hyvässä kunnossa, lahjakortin lunastaminen jäi odottamaan teettömämpiä aikoja. Nyt päätin syksyn selättämiseksi täydentää teevalikoimaani. Vietin monta tovia Teekaupan sivuilla, mietin, mitä haluaisin, mistä pidän, mitä voisi olla hauskaa kokeilla. Musta tee on suosikkini, joten sitäpä pääosin tilasin. En innostu kaikista maustetuista teesekoituksista, koska välillä ne ovat melko keinotekoisen makuisia ja tuoksuisia. Nyt kuitenkin aprikoosi-samppanjatee herätti mielenkiintoni. Tilaukseen siis.
Pian sain sähköpostia Teekaupalta. Aprikoosi-samppanjateetä ei ollutkaan varastossa. Mitä haluaisin tilalle? Kerroin, että mustat teet ovat mieleeni ja kysyin, voisivatko he yllättää minut. Jos he haluaisivat pelata varman päälle, ottaisin mielelläni toisenkin pakkauksen chai-teetä, sitä menee melkoista tahtia. Sain sähköpostilupauksen, että keksitään jotain. Sitä odotellessa osa teepaketeista tuli jo kotiin, kätevästi kirjeenä. Ei siis teenhakumatkoja Postiin. Mainiota. Tilaukseen tuli lisää säätöä, mistä minua informoitiin sähköpostitse – hienoa sekin. Lopulta koko tilaus (alun perin neljä pakettia teetä ja kaksi peltirasiaa) tuli kolmessa erässä, muutaman päivän sisällä tilauksen tekemisestä. Viimeinen oli suurin yllätys: korvaava tuote varastosta loppuneelle. Ja mitä ihmettä – kirjekuoresta löytyikin kaksi teepakettia yhden sijaan! Ystävällinen asiakaspalvelija Matias oli postittanut minulle mustaa vadelmateetä ja assamia. Vadelmateessä on kuivattuja marjoja, ja se tuntui jo kirjekuorta avattaessa: ihana tuoksu.
Teevarastot ovat jälleen kunnossa, ja aamut alkavat mitä parhaiten mausteisen chai-kupposen kera. Vaniljarooibos maistuu illalla, lisäplussaa luomulaadusta. Ja musta, maustamaton tee nyt vain on… peruselintarvike.
En tiedä, mitä neiti Griffith, Yhtyneiden Pankkiiriliikkeiden toimistopäällikkö ja neiti Somersia moittinut järjestyksen nainen minun teenkeittotaidoistani ajattelisi. Mutta minä aion voittaa syyskylmät ja ankeat aamut teen avulla. Joinain päivinä saatan tarvita lisäavuksi suklaata, herätyskellon vaimentamista, villasukkia tai croissantteja, mutta hyvä tee on hyvä alku. Ja jos jokin tärkeä teelaatu pääsee loppumaan, saatan hyvinkin kääntyä Teekaupan puoleen. Kestotilaus houkuttelisi jo… Mutta nautiskelen ensin näistä!
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Päiviä 