Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2012

Kotikaupunginosa

Muutimme Riihimäelle puolisen vuotta sitten. Emme tienneet kaupungista paljoakaan, mutta olimme kuulleet eräästä kaupunginosasta. Että ei sinne Peltosaareen ehkä kannata muuttaa. Mutta siellä oli asuntoja myytävänä, oikean kokoisia ja hintaisia. Ajattelimme, että käydään katsomassa niin tiedämme, mitä välttelemme.

Ihastuimme heti. Emme enää etsineet kotia muualta.

Olen edelleen huvittunut kaupunginosan ja kadunnimien epäsuhdasta: kaikki Peltosaaren kadut on nimetty avaruusteemaisesti. On Linnunradankatua, Otavankatua, Marsinkatua ja Tellusaukiokin löytyy. Peltosaaresta! Noin juurevaniminen kaupunginosa! Ilahduttavaahan se, että päivittäin voi liikkua planeetalta toiselle.

Koska en ole vielä valmis hyväksymään talven ja lumen ja kylmän väistämätöntä tuloa, pakenen todellisuutta kesäisten kuvien avulla. Nämä kuvat ovat elokuun puolivälistä, eräältä päivältä, kun kuljeskelin ympäri Peltosaarta ja kuvasin asioita, joista pidin, jotka ilahduttivat.

Tervetuloa Peltsiin:

 

Mainokset

Kilinää

Kohtasin sunnuntaina jotain niin ihanaa, etten voinut lähteä kotiin ilman sitä. Kyllä, langan voi kohdata. Etenkin, jos se on henkäyksenkevyttä, palavan oranssinkeltaista ja lohdullisen pehmeää.

20121023-223915.jpg

Tänään istuin junassa ilman kirjaa. Puikot sen sijaan kilisivät vienosti.


Perepetsejä, tau

Lauantaina Riihimäki tarjosi yllättävää ohjelmaa: udmurtti-iltamat. Ja tarkemmin, että kiitokset menevät oikeaan osoitteeseen: iltamia vietettiin Vihreällä talolla, joka on yksi niistä hienoista asioista, joihin olen puolen vuoden riksulaisuusaikanani saanut tutustua.

Illan aikana nautittiin perepetsejä (kasvisversiot olivat varsin maittavia, silavaisemmat jätin muille) ja udmurtialaisittain maustettuja juomia sekä opittiin udmurtin kieltä ja kulttuuria. Ja miten mainiossa seurassa! Joukossa oli ennestään tuttuja, mutta illan aikana oli ilo tutustua uusiin ihmisiin. Hyvä tapa viettää lauantai-iltansa, sanoisin. Saavuimme iltamiin vähän myöhässä, joten perepetsit oli pääosin jo leivottu. Ja ne syötiin niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa kuvia! Perepetsit ovat ruiskuoreen (samankaltainen kuin karjalanpiirakoissa) tehtyjä avopiirakoita, joiden täyteeksi laitetaan perunaa (soseutettuna), kananmunaa, tilliä – ja maun & vuodenajan mukaan sieniä, sipulia tai sianlihaa. Tai niitä kaikkia.

Nadi Mush (joka on mm. runoilija ja kielenopettaja) opetti meille udmurtin kieltä. Tau on kiitos, se jäi mieleen – muita sanoja pitää jo hakea enemmän… Kuvassa ylinnä on sana lumi ja sen alla olennaista rakkaussanastoa: Minä rakastan sinua, sinä rakastat minua, hän rakastaa minua, me rakastamme teitä. Yhteisvoimin järkeilimme oikeita päätteitä, Nadi tarkisti tulokset.

Musiikista huolehti Nikolai Anisimov, sekä dj:n ominaisuudessa että itse laulaen. Kukaan ei päässyt poistumaan Vihreältä talolta ilman jäähyväisseremonioita, joihin saattoi kuulua niin laulua kuin tanssiakin.

 

Kuulin myös udmurtialaiseen luonnonuskontoon kuuluvan maailmanselityksen. Tämä versio on varmasti pelkistetty ja typistetty, mutta joitain perusperiaatteita: Ihminen kihlataan / vihitään kolmesti: elämälle kun hän syntyy, puolisolle kun hän menee naimisiin ja lopuksi kuolemalle. Elämä voidaan jakaa kolmeen osioon, jotka ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa ja kiertyvät syklisesti. Jokaista symboloi puu ja väri. Yksi on musta väri, sen osion puu on kuusi, jonka oksat osoittavat alaspäin. Tämä osio on kuoleman mutta myös syntymän. Toisen väri on valkoinen ja puu koivu. Se on elämän ja parisuhteen osio. Kolmas on taivas, jonka väri on punainen ja puu mänty (oksat osoittavat ylös). Taivaalta pyydetään asioita ja sille myös uhrataan. Värit, musta, valkoinen ja punainen, ovat myös Udmurtian lipussa.

Jo tuon perusteella kiinnostuin maailmankuvasta kovasti, se herätti välittömästi assosiaatioita ja ideoita myös kirjoittamiseen. Mikään ei ole vielä konkretisoitunut, mutta makustelen tätä ensin rauhassa…

Joskus riittää, että lähtee kilometrin päähän kotoa. Silti voi päätyä jonnekin, josta ei ole tiennyt aikaisemmin mitään. Tau! Kiitos!


Teepostia

Agatha Christien dekkari Salaperäiset rukiinjyvät (WSOY 1960, suom. Eila Pennanen) on aina hämmentänyt minua aloituksellaan:

”Oli neiti Somersin vuoro keittää teetä. Neiti Somers oli konekirjoittajista uusin ja kykenemättömin. Hän ei ollut enää nuori ja hänellä oli lempeän huolestuneet kasvot kuin lampaalla. Vesi ei ollut vielä aivan kiehuvaa, mutta neiti Somers parka ei koskaan ollut aivan varma veden todellisesta kiehumishetkestä. Se oli yksi niistä asioista, jotka häntä elämässä ahdistivat.”

Vielä ensimmäisellä sivulla neiti Somers saa nuhteet siitä, ettei vesi ollut taaskaan kiehuvaa – ja neiti Somers puolustautuu sanomalla, että tällä kertaa hän tosiaankin luuli, että vesi olisi kiehunut.

Ehkä en ole itse ymmärtänyt jotain todella olennaista veden kiehumisesta, minä parka kun olin aina luullut, että veden kiehuminen on helppo havaita. Mutta tämä katkelma tulee toisinaan mieleeni ja saa minut epävarmaksi asian suhteen. Milloin vesi kiehuu ja sen voi kaataa teelehtien päälle?

Kysymys voisi olla akuutti ja tärkeä, koska olen viime päivinä vastaanottanut teepaketteja. Kyllä, monikossa.

Olen ahkera teenjuoja, ja ystäväni tietävät sen. Sain viime jouluna lahjakortin Teekauppaan – ihana lahja! Koska alkuvuonna teevarastot olivat varsin hyvässä kunnossa, lahjakortin lunastaminen jäi odottamaan teettömämpiä aikoja. Nyt päätin syksyn selättämiseksi täydentää teevalikoimaani. Vietin monta tovia Teekaupan sivuilla, mietin, mitä haluaisin, mistä pidän, mitä voisi olla hauskaa kokeilla. Musta tee on suosikkini, joten sitäpä pääosin tilasin. En innostu kaikista maustetuista teesekoituksista, koska välillä ne ovat melko keinotekoisen makuisia ja tuoksuisia. Nyt kuitenkin aprikoosi-samppanjatee herätti mielenkiintoni. Tilaukseen siis.

Pian sain sähköpostia Teekaupalta. Aprikoosi-samppanjateetä ei ollutkaan varastossa. Mitä haluaisin tilalle? Kerroin, että mustat teet ovat mieleeni ja kysyin, voisivatko he yllättää minut. Jos he haluaisivat pelata varman päälle, ottaisin mielelläni toisenkin pakkauksen chai-teetä, sitä menee melkoista tahtia. Sain sähköpostilupauksen, että keksitään jotain. Sitä odotellessa osa teepaketeista tuli jo kotiin, kätevästi kirjeenä. Ei siis teenhakumatkoja Postiin. Mainiota. Tilaukseen tuli lisää säätöä, mistä minua informoitiin sähköpostitse – hienoa sekin. Lopulta koko tilaus (alun perin neljä pakettia teetä ja kaksi peltirasiaa) tuli kolmessa erässä, muutaman päivän sisällä tilauksen tekemisestä. Viimeinen oli suurin yllätys: korvaava tuote varastosta loppuneelle. Ja mitä ihmettä – kirjekuoresta löytyikin kaksi teepakettia yhden sijaan! Ystävällinen asiakaspalvelija Matias oli postittanut minulle mustaa vadelmateetä ja assamia. Vadelmateessä on kuivattuja marjoja, ja se tuntui jo kirjekuorta avattaessa: ihana tuoksu.

Teevarastot ovat jälleen kunnossa, ja aamut alkavat mitä parhaiten mausteisen chai-kupposen kera. Vaniljarooibos maistuu illalla, lisäplussaa luomulaadusta. Ja musta, maustamaton tee nyt vain on… peruselintarvike.

En tiedä, mitä neiti Griffith, Yhtyneiden Pankkiiriliikkeiden toimistopäällikkö ja neiti Somersia moittinut järjestyksen nainen minun teenkeittotaidoistani ajattelisi. Mutta minä aion voittaa syyskylmät ja ankeat aamut teen avulla. Joinain päivinä saatan tarvita lisäavuksi suklaata, herätyskellon vaimentamista, villasukkia tai croissantteja, mutta hyvä tee on hyvä alku. Ja jos jokin tärkeä teelaatu pääsee loppumaan, saatan hyvinkin kääntyä Teekaupan puoleen. Kestotilaus houkuttelisi jo… Mutta nautiskelen ensin näistä!


Tarinoita elämästä -seminaari 10.11.2012

Jos elämäkerrallinen kirjoittaminen kiinnostaa, suosittelen suuntaamaan Lahteen lauantaina 10.11.2012. Hämeen taidetoimikunta järjestää aiheesta luento- ja työpajakokonaisuuden, jonka kouluttajina ovat kirjailijat Susan Swingler ja Markku Hattula. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton, mutta jos mielii mukaan työpajoihin, kannattaa ilmoittautua etukäteen varmistaakseen paikkansa. Luennoille voi tulla ilmoittautumattakin, kirjaston auditoriossa on tilaa 160 ihmiselle.

Lisätietoja ja tarkemmat ilmoittautumisohjeet Hämeen taidetoimikunnan sivuilta sekä minulta työmeilistä paivi.haanpaa(miu)minedu.fi.

Hämeen taidetoimikunta järjestää Tarinoita elämästä – Your Life Is Your Story -seminaarin yhteistyössä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian ja Wellamo-opiston kanssa.

Tervetuloa!


Oi Aleksis

Puhuimme tänään kirjoittajakurssilaisten kanssa Aleksis Kivestä. Jokainen kertoi jonkin Kiveen liittyvän muiston – jokaisella oli sellaisia. Lieneekö suomalaista, jolle Aleksis Kivi ei nostattaisi ainakin jonkinlaisia muistumia, elämyksiä, tunteita?

Itse muistelin lyhyttä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan uraani ja lukiolaisia, joiden kanssa luin Seitsemää veljestä. Ja erästä saunailtaa, jolloin lauloimme ystävien kanssa Timon laulua oravalle saunan lauteilla. Muistan myös sen, kun Seinäjoen kaupunginteatterissa esitettiin Nummisuutareita. Olin silloin avustajana teatterissa ja pääsin katsomaan näytelmää monta kertaa. Se kieli!

Riemukseni huomasin, että päivän poliisitiedotteessakin on kaikuja Kivestä. Vai mitä sanotte:

Varkaat liki Vähikkälän väljämää

10.10.2012

Omakotitalot kohtasivat murtovarkaat, eteläisessä Hämeessä liki Vähikkälän väljämää. Auringonkehrä oli kiertynyt illan hämyyn kuudennelle tunnille, kun kaksi nuorta miestä tavattiin toisesta pirtistä. Nuorukaiset olivat ehtineet majailla muutaman tunnin tässä kesäasuntona käytetyssä piilopirtissään. Evästellen ja lämmitellen, kunnes poliisi heidät tavoitti.  Kaverusten matka johti kohden tutkintaprosessia. Nuoret miehet saatettiin mietiskelemään. Tarjota voi Jukolan Juhanin sanoja: ”Liian hurjasti, tai oikeammin sanottu, liian huolimattomasti olemme eläneet, sitä ei taida kieltää.”

Lähde

Kanta-Hämeen poliisilaitokseltahan tuo tiedote. Ja minulla on melko varma arvaus siitä, kuka tekstin on kirjoittanut.

Oi suomen kieli! Oi kirjallisuus! Oi Aleksis!


Runo aikuisten välisistä asioista

Mitä saa, kun yhdistää Hämeenlinnan, erotiikan, kirjaston portaat, marraskuun ja kirjailijat? Kirjallisuustapahtuman tietenkin. Lupaan kertoa enemmän myöhemmin, mutta jos liikutte Hämeenlinnassa 9.11. klo 17, suunnatkaa kirjastolle.

Näiden asioiden tiimoilta syntyi myös kirjanselkämysruno. Pitkästä aikaa!

20121010-204707.jpg

Miehen seksuaalisuus
Naisen seksuaalisuus
lemmenomenia, tule hyvä, valoa
valoa,
valoa

putous

Olemisen sietämätön
keveys


%d bloggers like this: