Tuttavapiiristä löytyy useampiakin leffaintoilijoita, ja nyt yksi heistä on koonnut näkemänsä kansiin. Juha Virkki (joka bloggaa aivan liian harvoin täällä) on aikaisemmin kirjoittanut ruuasta ja viinistä, ja nyt vuoroon pääsi miehen kolmas intohimo, elokuvat. Juha kuvaileekin teoksiaan hyvän elämän trilogiaksi, ja kieltämättä, hyvien asioiden äärellä ollaan.
Itse lukeudun elokuvien satunnaiskatsojiin. En osaa ulkoa ohjaajien nimiä, saatan olla tunnistamatta suuriakin tähtiä, en ole vieläkään nähnyt Citizen Kanea enkä Tähtien sotaa, enkä ole astunut Riihimäen elokuvateatteriinkaan tämän puolivuotisen riksulaiskauteni aikana. Sentään tiedän, missä kyseinen paikka sijaitsee (ilta-aikaan tunnistamista avittaa kadulle saakka leijaileva popcornien tuoksu). Jaakko Heinimäki muuten kirjoitti taannoisessa Hesarin mielipidekirjoituksessaan, että suomalaiset käyvät useammin kirkossa kuin elokuvateatterissa. Niin, no, Riihimäen kirkossa olen jo käynyt.
Elokuviin liittyvistä sivistysaukoista huolimatta tai juuri siksi ilahduin, kun Juha laittoi Sohvaperunan leffaraamatun postiin. Kirjan rakenne on simppeli: Juha on koonnut siihen 1089 lyhyttä elokuva-arvostelua. Elokuvat ovat aakkosjärjestyksessä (helppo löytää etsimänsä!) ja kuten perinteeseen kuuluu, niille on annettu tähtiä. Huonoimmat on merkattu alaspäin osoittavalla peukalolla ja ajanhukkaa-tekstillä, klassikot osoitetaan ylöspäin osoittavalla peukulla. Vankimmista perusteoksista on hieman laajempi esittely kuin muista.
Ylimääräistä elokuvatriviaa kirjassa on vähän, enkä oikeastaan sitä kaipaakaan. Oletan, että alan harrastajat löytävät knoppitietoa muualtakin. Muutama Kaikkien aikojen parhaat elokuvat -lista on mukana, samoin luettelo Elviksen kaikista elokuvista. Jostain syystä tuo jälkimmäinen huvitti minua yllättävän paljon. (Kuinka ollakaan, sellaiset Kuninkaan tähdittämät elävät kuvat kuten Suukottelevat serkukset , Kutita minua tai Elvis ja 1001 yötä ovat jääneet minulta näkemättä…)
Kenties kaikkein kovimmat harrastajat lukevat tämän kannesta kanteen, mutta minun kaltaiseni kevytkatsoja tykkää selailusta. Kun kirja saapui, muistelimme armaani kanssa omia lempileffojamme ja etsimme kirjasta Juhan kommentteja niistä. Hyväksyvää nyökyttelyä, kun ajatukset olivat samanmielisiä, kulmien kurtistelua ja vastaväitteitä, kun mielipiteet menivät ristiin. Tässä onkin teoksen hauskuus: se tarjoaa mielipiteen, jonka voi hyväksyä – tai jota vastaan voi purnata.
Ja sitten ovat tietenkin ne elokuvat, joita kirjassa ei mainita (omista suosikeistani mm. Amelie, Meri sisälläni ja Frida) – niitäkin tulee miettineeksi uudelleen. Ja ainakin minä arvailin, mitä Juha olisi niistä ehkä voinut kirjoittaa. Ja tietenkin kirjaa voi lukea siten, että napsii sieltä suosituksia.
Eilen nautiskelimme jälleen kirjaston elokuvatarjonnasta ja katsoimme saksalaisen komedian vuodelta 2009. Soul Kitchen oli kerrassaan mainio kertomut Soul Kitchen -nimistä ravintolaa pitävästä Zinosista ja hänen lähipiiristään. Veli Ilias on vankilassa mutta pääsee kyllä lomille ja osallistuu ravintolan pyörittämiseen omalla tavallaan, uusi kokki Shayn on temperamenttinen tapaus, vanha koulukaveri ei olekaan niin reilu kuin voisi luulla, tyttöystävä Nadine lähtee Shanghaihin… Leffassa on kosolti hienoja kuvia, kiehtovan rosoisia tehdasmaisemia ja loft-asuntoja, hyvätempoisia leikkauksia. Ja loistomusiikki, joka groovaa! Tästä jäi hyvä mieli.
Soul Kitcheniä ei arvioida Sohvaperunan leffaraamatussa, joten olette minun arvioni varassa – kunnes katsotte leffan itse. Suosittelen lämpimästi jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Päiviä 