Avainsana-arkisto: Markku Hattula

Terveisiä Lehmirannasta

Kirjoittavien ihmisten keskellä on hyvä olla. Vietin viime viikon Lehmirannassa Eläkeliiton lomakeskuksessa (josta myös kaikki tämän postauksen kuvat). Mukana oli 34 kirjoittajaa ja mainio työparini Markku Hattula. Yhdessä ja erikseen opetimme ja keskustelimme ja pysyttelimme kirjoittamisen äärellä. Jälleen kerran mietin, miten onnekas olen, kun saan työssäni kuulla ja lukea mitä erilaisempia tarinoita ja elämänkohtaloita. Ihanaa!

20140320-125550.jpg

20140320-125322.jpg

Otin omankin, keskentekoisen käsikirjoitukseni mukaan Lehmirantaan. Ajattelin, että josko se olisi nyt levännyt tarpeeksi, josko jonain iltana tarttuisin siihen ja alkaisin lukea läpi… Mutta vielä ei ollut sen aika. Läheltä piti! Oliko kyse välttelystä vai viisaudesta, en mene arvaamaan. Mutta luulen, että kohta olen valmis tarttumaan tekstiin ja näkemään sen uusin silmin.

20140320-125652.jpg

Nyt on meneillään jonkinlainen sulatteluvaihe. Tai kompostointivaihe. Marinointi. Hauduttelu. Muhittaminen. Mitä näitä ilmauksia nyt onkaan… Mielessä on useampikin teksti, joihin saa ja osaan pitääkin kohta tarttua, mutta ei ihan vielä. Kirjoittaminen on muutakin kuin kirjoittamista, kuten Claes Andersson on Luova mieli -kirjassaan muistuttanut. Ihan vielä ei ole kirjoittamksen aika, mutta kohta on. Pian ollaan siinä pisteessä, ettei tätä voi enää kutsua kypsyttelyksi eikä lepuuttamiseksi vaan yksinkertaisesti välttelyksi (joka toki myös on osa prosessia).

Viimeviikkoinen kurssi teki hyvää – intensiivinen kurssijakso pakottaa ajattelemaan kirjoittamista lähes koko ajan, ja nostaa myös omiin teksteihin liittyviä asioita mieleen. Välillä vain häivähdyksinä, utuna, josta ei saa kunnolla kiinni, mutta kuitenkin.

20140320-130242.jpg

Markkua mukaillen: Tästä tulee oikein hyvä kevät.


Runoja häneltä, joka ei itseään runoilijaksi nimeä

Ystävä kysyi tällä viikolla, mitä kuuluu. Kerroin, että inhoan marraskuuta – mutta silti kuuluu hyvää. Sillä koko ajan tapahtuu jotain hienoa, ihanaa, hauskaa, mielenkiintoista, joka kiskoo minut pois marrasinhostani. Tulee uusi työkaveri, jonka kanssa voi innostua ideoimaan. Tapaa hyviä ihmisiä, joiden kanssa voi juhlia saavutuksia ja tunnutuksia. Huomaa, että ystäväkin haluaa valaista masentavan marraskuun.

Ja sitten ovat ne kirjallisuustapahtumat, joihin on itsekin sotkeutunut. Perjantaina Hämeenlinnan kirjastossa kokoonnuttiin Erotiikkarappusille. Seija Vilén veti uusiorunopajan, jossa leikkasimme lehdistä sanoja eroottissävytteisiin runoihimme. Loistotapa ryhtyä runolle – ja jotenkin rentouttavaa saksia paperia ja asetella sanoja uusiin asiayhteyksiin. Itse luotin 1950-luvun Suomen Kuvalehtiin, Eevoihin ja Apuihin, mutta pajalaiset löysivät loistomateriaalia myös mm. Villivarsasta ja Tekniikan Maailmasta.

Pajan jälkeen alkoi esittävä ohjelma. Intialaisen tanssin ryhmä esiintyi ja kirjailijat lukivat eroottisia katkelmia tuotannostaan. Minäkin siellä mukana, ei-kirjailijana. Olin kirjoittanut kolme runoa tätä varten, lisäksi luin työpajassa leikkaamani ja liimaamani tekstin. Tällaisen (kuvan nainen on mukana fiiliksen vuoksi, mainoksen teksti ei enää kuulu varsinaiseen runoon):

20121111-125559.jpg

27 000 miestä, parhaita

Tiedä valita ainutlaatuinen

yhteisymmärrykseen oman itsenne kanssa

 – niin, aina löytyy keinoja päästä käsiksi

Ah, mikä ihastuttava tulisuudelma!

Sydän lyö,

          oh – la – la…

Täydellisen sointuvuuden luo siirappipölkky

…ainainen iloni lähde,

aina juhlan tuntu

– puhdistaa – virkistää – kaunistaa

Takokaa!

Takokaa!

Hänen onnensa salaisuus… ihan pikkuisen silitellä…

Sisältää kauneutta.

Ilta oli mitä parhain! Kiinnitin erityistä huomiota siihen, miten teksteissä puhuttiin erotiikasta. Ei pornoa, ei epämääräistä sievistelyä, ei noloutta. Kauniita, koskettavia, hauskoja, jännitteisiä tekstejä. Kiitos, upeat kirjoittajat!

Ja olihan se henkilökohtainen voitto: että pystyi lukemaan omaansa. Ja vielä runoja, joiden kanssa en tunne olevani vahvimmillani. Ja ettei liian helpoksi vieläkään pääsisi, niin vielä erotiikka-aiheisia tekstejä. Mikä kiinnostavinta: oikeastaan taisin viihtyä siellä yleisön edessä.

Eilisen päivän vietin Lahdessa, jossa oli Hämeen taidetoimikunnan järjestämä seminaari Tarinoita elämästä – Your Life Is Your Story. Kirjailijat Susan Swingler ja Markku Hattula luennoivat, minkä jälkeen kumpainenkin piti työpajan. Olin läsnä Hattulan työpajassa, jossa teimme pieniä harjoituksia. Kuuntelin ihastuneena pajalaisten tuotoksia. Niin lyhyessä ajassa niin huikeita tekstejä – mielenmaisemia, kielikuvia, aikamatkoja, aistimuksia. En epäillyt, etteikö se voisi olla mahdollista, mutta silti, joka kerta on koskettavaa ja hämmästyttävää kuulla, mitä ihmiset loihtivat paperille lyhyessä ajassa.

Pajan viimeisessä tehtävässä kukin valitsi kuvan tuolista ja kuvan kengistä. Minun tekstistäni tuli tällainen:

Siellä oli vain yksi tuoli

kaiken vaalean keskellä yksi musta tuoli

ja siihen minua odotettiin

Laitoin puukengät jalkaan

että kaikuisi kun saavun

että edes hetken olisi jotain joka täyttäisi tilan

Kaiken vaalean keskellä musta tuoli

ja nainen jonka puukengissä elämän värit

ja minä maalasin niitä lisää

tein kantapäähän askelmerkin ja sisäpohjaan nimeni

Kaiken vaalean keskellä

minä istuin ja odotin

Tulkaa hakemaan

kyllä minä lähden

mutta askelteni kaiku tarttuu seiniin ja lattiaan

ja tuoli jää yksin

niin yksin että se kaatuu.

Lopputulema: mikä pelastaa marraskuun? Mikä on yhteistä kaikelle hyvälle, mistä olen viime aikoina innostunut? Taide ja kulttuuri – ja niiden lisäksi tietenkin rakkaus. Siltä se nyt aika vastaansanomattomasti näyttää.

(JK. Miksi ihmeessä en saa jätettyä tekstiin tyhjiä rivejä – olisivat ihan paikallaan noissa runoissa? Tai: onnistuin toisessa, mutta kun palasin muokkaamaan toistakin, säkeistöjaot katosivat molemmista. Äh.)


Tarinoita elämästä -seminaari 10.11.2012

Jos elämäkerrallinen kirjoittaminen kiinnostaa, suosittelen suuntaamaan Lahteen lauantaina 10.11.2012. Hämeen taidetoimikunta järjestää aiheesta luento- ja työpajakokonaisuuden, jonka kouluttajina ovat kirjailijat Susan Swingler ja Markku Hattula. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton, mutta jos mielii mukaan työpajoihin, kannattaa ilmoittautua etukäteen varmistaakseen paikkansa. Luennoille voi tulla ilmoittautumattakin, kirjaston auditoriossa on tilaa 160 ihmiselle.

Lisätietoja ja tarkemmat ilmoittautumisohjeet Hämeen taidetoimikunnan sivuilta sekä minulta työmeilistä paivi.haanpaa(miu)minedu.fi.

Hämeen taidetoimikunta järjestää Tarinoita elämästä – Your Life Is Your Story -seminaarin yhteistyössä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian ja Wellamo-opiston kanssa.

Tervetuloa!


%d bloggers like this: