Taasen isompi läiskäys muistikirjan sivuja.
21. päivän aiheena oli jalat. Idea tuli heti, mutta toteuttamisen aloittamiseen meni muutama päivä. Itse toteutushan syntyi nopeasti puuvärien kera, lattialla istuskellen.
22. päivänä listattiin kolme toteutunutta toivetta. Olisihan näitä enemmänkin ollut – mikä oli ilo huomata – mutta valitsin kolme erilaista. Koti, työ ja rakkaus, materiaa ja henkisempää toivetta. Ja kun nyt taikapölyssä kieriskeltiin, niin ripottelin sivulle hileitäkin. Arvelen, että niitä löytyy kohta kaikkialta kotoa.
Muistan jo alaikäisenä haaveilleeni, että olisipa koti, jossa jokainen huone olisi maalattu eri väriseksi. Silloin saatoin kuvitella, että kaikki huonekalutkin toistaisivat seinien värimaailmaa, mutta ihan niin pitkälle en ole vielä mennyt. Mutta värikkäät seinät, jokapäiväinen iloni!
23. päivänä kerättiin sivulle tietynvärisiä asioita. Minä valitsin keltaisen. Ah nuo kantarellit!
24. päivänä piti liimailla pääsiäiskarkkien papereita. Mutta kun en ollut syönyt ainuttakaan! Koska tein sivun tänään, pystyin liimaamaan sivulle tuollaisen minisuklaamunan foliokääreen – sain nimittäin tänään vähän pääsiäissuklaata lahjaksi. Ja tajusin, että joitain pääsiäisnamuja sain jo viime viikolla, mutta olin laittanut ne talteen – niin, pääsiäistä varten. Enkä enää muistanut, että sellaisiakin herkkuja olisi ollut. Turhaa suklaattomuuskärvistelyä siis!
25. päivänä en viitsinyt tuhertaa tulostimen kanssa, vaan kirjoitin Norsiksen listan omin pikku kätösin. Olin eilen miltei koko päivän kotona lepäämässä alkavaa flunssaani pois, joten päivän hurjin reissu oli käynti ruokakaupassa. En oikeastaan muista, hymyilikö kaupan kassaneiti, mutta toivon niin – eli rasti tuli. Keltaisella autolla en itse liikkunut minnekään, mutta koska talouteemme sellainen kuuluu ja Darling ajeli sillä, ruksin asian päivääni kuuluvaksi.
Tänään: Mikä tänään ärsyttää? Kun tein sivua, ajattelin, että eipä juuri mikään, tämähän on tosi hyvä päivä. Myöhemmin kehitin suuren ärtymyksen karttoihin ja sijainteihin liittyen, myös tietokoneen omaa elämäänsä viettävä kello sai verenpaineen kohahtamaan korkeammaksi.
Mutta oikeasti nuo Tampereen yliopiston nettisivut! Yritin ihanvaannopsaan etsiä a) historian laitoksen yhteystiedot ja b) ainejärjestö Patinan sähköpostilistan osoitteen. Ei ollut yksinkertaista, ei. Tuli sellainen olo, että minun valmistumisestani lienee ikuisuus, kun en tajua näistä nettisivuista enää yhtään mitään. Tiedekunnat ovat uudistuneet joiksikin ihan muiksi kuin silloin muinoin, ja sain käyttää arvaus- ja päättelykykyäni kunnioitettavan määrän ennen kuin lopulta löysin etsimäni. Ehkä pitäisi olla vihkiytyneempi nykyiseen yliopistomaailmaan, jos mielisi pärjätä noilla sivuilla. Terv. nimim. Valmistuin vuonna 2006.
Kirjoittamattomuus kestoärsyttää. Fiktion kirjoittaminen on tökkinyt jo useamman viikon, ja vaikka osin voinkin vedota yleiseen laiskuuteeni ja välttelymetodiini, kyse on jostain muustakin. Ehkä tauon tarpeesta, en tiedä. Yritän iloita satunnaisista päiväkirjamerkinnöistäni, kolumneistani ja blogiteksteistäni paremman puutteessa.
Mutta silti: ei tämä päivä mitenkään erityisen ärsyttävä ole ollut. Oikeastaan päinvastoin. Tänään on tapahtunut paljon hyviä asioita. Aurinko paistoi, sain kirjoittajaryhmältäni upean kevätpaketin, söin järjettömän hyvää porkkanakakkua, olen terveempi kuin eilen, kävin oikein hyvän palautekeskustelun, opin taas uutta kirjoittajien ohjaamisesta, näin pari hilpeää kissavideota… Niin, näköjään vaikeaa olla tyystin negatiivinen.
Päiviä 