Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2013

Kalenterimatematiikkaa eli erään aikakauden viimeiset päivät

20131028-211036.jpg

Kalenterintuijotusta ja yhteenlaskua, siinäpä viime aikojen hehkeät harrastukseni. Tuijotus on seurausta siitä, että pitäisi saada yhtälö tekemättömät työt > työpäivät muotoon vielä hoidettavat työt = jäljellä olevat työpäivät. Nyt alkaa jo näyttää mahdolliselta. Täytin nimittäin tänään lomasuunnitteluohjelmaamme, syötin lomajaksoja koko jäljellä olevan lomaoikeuteni verran.

Huh. Vaikka toistuvin sana äsken oli loma, sen kalenteriin mahduttaminen vaatii työtä.

Tulos on tämä: jäljellä on kymmenen työpäivää tänä vuonna.

Kymmenen. Kaksi normaalityöviikkoa (jos tässä työssä sellaisia olisi). Puolisen kuukautta, hieman alle.

Aika vähän.

Läänintaiteilijoiden työsuhteet ovat aina määräaikaisia, ja minun määräaikaisuuteni päättyy tämän vuoden lopussa. Neljä vuotta kirjallisuuden läänintaiteilijana Hämeessä – menipä se nopeasti! En ole vielä tehnyt loppuraporttiani, enkä ihan lähipäivinä aiokaan. Tehdään nyt ne tärkeämmät työt ensin loppuun. Mutta sen sanon jo nyt, että on tämä ollut huimaa.

Ensi vuonna olen taas freelancer. Ennen läänintaiteilijuutta tein sanataideohjaajan töitä friikkuna, joten ei se vieras asema ole. Nyt astun free-elämään uudelleen, mutta eri pohjalta. Toivon, että opetustytöt jatkuvat. Toivon haastattelukeikkoja, toimitustöitä, monitaiteisia hankkeita, kirjoitustöitä, esiintymisiä, villejä ideoita. Toivon omien tekstien etenemistä.
Jotain on jo sovittukin, jotain on suunnitteluasteella, jotain on ihan auki. Huimaa tämäkin.

En tiedä, millaisen elämänmuutoksen tämä tuo tullessaan. Pidän tästä tunteesta, jonkin uuden tuntumassa olemisesta, vaikka samalla olen haikea – työyhteisöstä luopuminen on iso juttu. Tässä työssä on ollut valtavasti mahdollisuuksia tehdä ja toimia – onhan niitä jatkossakin, mutta eri resursseilla. Sitäkin tulee ikävä. Mutta eniten ihmisiä. Lohdutan itseäni sillä, että eiväthän ihmiset kuitenkaan mihinkään katoa, vaikka organisaatiot ja tehtävänimikkeet ja työsuhteet muuttuvat.

Kymmenen työpäivää. Ne on nyt siroteltu loka- ja marraskuulle, joulukuulle niitä ei enää riitä.

Tuntuupa loppuvuosi lyhyeltä.

20131028-211237.jpg


Kurssilla esimerköityä

Esimerköityä – ihan itse keksin noin hienon sanan!

Viime viikolla teimme Vanajaveden opiston rakkausrunokurssilla kirjanselkämysrunoja. En ollut itsekään aikoihin pinonnut kirjoja runoiksi, joten paluu tämän sanataiteen muodon pariin oli riemastuttava. Ja näytti siltä, että ryhmäläisetkin innostuivat, sen verran monta runoa syntyi, vaikka pari-kolme olisi riittänyt…

Kokosin nopeasti yhden esimerkkirunon, ihan vain havainnollistaakseni ideaa. Ja tietenkin nappasin kuvan, kun runoani ei heti purettu muiden tekstien osiksi. Tällainen siitä tuli:

20131016-135007.jpg

Tulisen järjen aika
Ainoat todelliset asiat:
sana sanaa vastaan.
Harmi!

Onko tämä rakkausruno – sen jätän lukijoiden arvioitavaksi.

Tulisen järjen aika -kokoelmassa on yksi suosikkirunoistani, André Bretonin Vaimoni, jolla on hiukset kuin takkavalkea. Hillittömiä vertauksia! Tästä runosta syntyy aina keskustelua. Mutta suomennos on 1960-luvulta (Aale Tynnin) ja kaipaisi jo päivittämistä. Löytyyköhän runo jostain tuoreemmin käännettynä?


Numeerinen katsaus kirjamessuihin

Hei hei, Turku!

Vietin ensimmäistä kertaa elämässäni kokonaisen messuviikonlopun. Aina aikaisemmin olen vain piipahtanut päiväksi ja palannut yöksi kotiin. Nyt harpoin aamuseitsemältä lähtevään junaan perjantaiaamuna ja kotiinpaluu häämöttää parin tunnin päässä tänään. Olisi hienoa osata sanoa jotain kristalloitunutta, jotain syvää ja viisasta ja messukokemukset tiivistävää, mutta sellainen pakenee jonnekin (toivottavasti rivien väliin). On siis turvauduttava konkretiaan ja pariin valokuvaan, jotka eivät liity kirjoihin mitenkään.

Turun kirjamessut 2013 numeroina:

– 9 haastattelua (sis. 18 kirjaa ja 15 kirjailijaa ja 4 lavaa)
– 2 hotelliaamiaista
– 5 metrilakua
– 7 ostettua kirjaa
– 2 vaahtokylpyä (ihan paras hotellihuone, leveä sänky ja kylpyamme!)
– 2 paria kenkiä (ajatelkaa, niin vähän!)
– 3 mekkoa
– 12 macaron-leivosta (tuliaisia, en ole vielä syönyt)
– 2 lasillista punaviiniä
– 2 kuumailmapalloa junan ikkunasta nähtyinä
– 1 kolumni-idea (ja tarviikos niitä tällä hetkellä enempää)
– 22 sivua muistikirjatekstiä
– 2 cappuccinoa
– 0 omistuskirjoitusta kirjoihin (unohdin aina pyytää)
– 8 Instagram-kuvaa
– laskematon määrä halauksia, iloisia kohtaamisia, uusia ja vanhoja ystäviä, innostumisia ja hymyjä

Näillä mentiin, näillä jaksetaan taas eespäin. Luulin, että olisin paljon väsyneempi messuamisen jälkeen, mutta tässähän ollaan ihan hyvissä voimissa. Ehkä asemalla juomani kahvi oli tavallistakin tymäkämpää. Tai totaalikooma iskee äkkiarvaamatta kohta…

20131006-182632.jpg

Kaltaiseni paatunut teenjuoja hairahtaa toisinaan juomaan kahvia, ja Cafe Artissa se oli loistava valinta. En ole ehkä ikinä saanut niin hyvää cappuccinoa. Ja millä lempeydellä se valmistettiin! Jos asuisin Turussa, kantaisin euroni tuohon kahvilaan ja pomppisin kofeiinihuuruissa lähipiirini iloksi.

Päätöskuvaksi otos vaahtokylvystä, jonka kuvaaminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Valkoista, valkoista ja valkoista. Nyt kun tiedätte, mitä kuva esittää, näette ehkä sen mitä kuvasinkin.

20131006-183019.jpg


Messuamaan Turkuun

Tämän viikonlopun ohjelma on varsin selkeä. Laukku on jo pakattu, mukana ovat mm. kaksi paria kenkiä ja nämä:

20131004-004424.jpg

Nähdäänkö kirjamessuilla?


%d bloggers like this: