Tarkoitus oli eilen mainostaa Hämeenlinnan taiteiden yötä, mutta kiireessä ja epähuomiossa teksti jäi luonnokseksi eikä siis päätynyt luettavaksenne. Ehkä ei kannata tehdä montaa asiaa yhtä aikaa.
Mutta eilinen oli taiteiden ja Hämeenlinnan. Hämeenlinnan taiteiden yö piti sisällään vaikka mitä – soolokeikkoja, työpajoja, kirjailijahaastatteluita, sumeaa shakkia, yhteislaulua, novellikeskustelua, ruokajuhlaa, tanssia, runopuita… Enkä edes osaa luetella kaikkea enkä mitenkään ehtinyt nähdä kuin murusen kaikesta tarjonnasta. Koko ohjelma löytyy Taiteiden yön nettisivuilta. Enkä edes ehtinyt kaikkialle.
Taiteiden yön sisälle oli istutettu Kirjan aika-festarin henkinen perillinen, Kirjan yö, jonka ohjelmassa oli Kirjan ajasta tuttuja elementtejä, kuten kirjallisuuskeskusteluita ja lavarunoutta.
Itse vietin iltaa novellien parissa. Nuoren Voiman Liiton Novelli palaa! -hanke saapui Hämeenlinnaan, joten kirjastolla järjestettiin paneelikeskustelu ja novelliklinikka, Verkatehtaalla Prosak-klubi. Kirjailijavieraina olivat Maritta Lintunen ja Jyrki Vainonen, paneelikeskustelussa mukana on myös Kariston kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Minä hoidin juontopuolen.
On aina ilo kuunnella kirjallisuuden ammattilaisia puhumassa kirjoittamisesta. Poimin kirjailijoiden lauseita papereihini ja hyrisin tyytyväisenä, kun kuulin osuvia tiivistyksiä. Novellia määriteltiin ja mietittiin ja verrattiin romaaniin. Pidin erityisesti ajatuksesta novelli on tilanteen taidetta, kiitos Jyrki Vainoselle tästä kiteytyksestä!
Prosakissa Jyrki Vainonen luki novellinsa Puutarha, ja vaikka teksti oli minulle ennalta tuttu, se tuntui lähes uudelta kuultuna. Miten tunnelma muuttuu, ja tapahtumat saavat omituisen suunnan, miten itselle herää epäilys, että voiko olla, mitä tässä todella tapahtui… Puutarha löytyy vuonna 2007 ilmestyneestä kokoelmasta Lasin läpi. Surrealismin ystävät pitävät Vainosesta – ja eilen kuulin hyviä uutisia: seuraava novellikokoelma on työn alla!
Maritta Lintunen luki osan novellista Naapurukset ja jätti ainakin minut miettimään, mitä novellissa seuraavaksi tapahtuu. Teron hahmo on herkullinen – mies, joka tietää, mitä tahtoo, eikä taida antaa esteiden vaikuttaa. Häikäilemätön ja ovela hahmo. Novelli löytyy kokoelmasta Ovisilmä (2006), jonka taidan joutua hankkimaan käsiini.
Kirjailijayhdistys Vana -66 kasvatti rantareitille runopuita, joista ohikulkijat saivat poimia tekstejä mukaansa.
Paljon ihmisiä, ystäviä, iloisia ilmeitä, elokuun pehmeää hämärää, innostusta – tällainen tapahtumahan voisi tulla tavaksi.
edit: Terhi Rannelan blogissa kertoillaan myös Kirjan yön tunnelmista, klik!
Päiviä 