Avainsana-arkisto: Avain

Tullaan tutuiksi

Hohoo, se on ilmestynyt! Olemassa! Painettu! Käyttäjien ulottuvilla! Tullaan tutuiksi – 55 tapaa tutustua on harjoituskirja kaikenlaisten ryhmien ohjaajille, opettajille, vetäjille. Kirjan harjoitusten tavoitteena on helpottaa tutustumista ja ryhmäytymistä.

Myönnän, ryhdyin kokoamaan opasta ihan itsekkäistä syistä. Joka syksy, kun useampi sanataideryhmä alkaa pienen ajan kuluessa, olen saman kysymyksen äärellä: millaisia tutustumisharjoituksia teettäisin? Ja sitten sitä huomaa jumittavansa samojen harjoitusten parissa, kun kiireen keskellä ei muista mitään muuta. Siksi tämä harkkakirja. Että olisi vaihtoehtoja. Että voisi kokeilla jotain uutta. Että muistaisi, että harjoituksia on enemmän kuin ne kaksi, jotka muistuvat mieleen. Ja onhan niitä enemmän kuin 55, ihan varmasti, mutta tässä nyt edes ne 55 ensi alkuun.

Vaikka minä olen sanataideohjaaja, harjoitukset on koottu sillä meiningillä, että näitä voi käyttää kaikenlaisissa ryhmissä, olipa niiden varsinaisena aiheena kansantanssi, espanjan alkeet, johtajuus tai villiyrtit. Tutustuminen on tärkeää jokaisessa ryhmässä.

IMG_7743.JPG

Tullaan tutuiksi (tai TuTu, kuten omissa muistiinpanoissani ja tiedostoissani lukee) löytyy hyvin varustelluista verkko- ja kivijalkakirjakaupoista. Jos se ei ole hyllyssä, hyvä kauppias varmasti tilaa sen. Ja jos tulee kursseilleni tai koulutuksiini, kannattaa kysäistä, olisiko minulla yhtäkään myyntikappaletta mukana.

Mainokset

Ta-daa

Näin joskus käsityöblogissa ilmaisun ”tadaa-blogi”. Ilmausta käytettiin itseironisesti, kun bloggaaja muisti kirjoittaa vain silloin, kun oli saanut valmiiksi jotain hienoa ja suuritöistä. Että valmista täällä vain pukkaa, ja taas päättelin langanpäät ja ompelin sen viimeisenkin napin!

Minulla on nyt hieman tadaa-olo. Mutta toisaalta niitä oloja ei ole aina ja jatkuvasti saati koko ajan, joten nautiskellaanpa nyt niistäkin. Sillä ta-daa: Sanataideohjaajan opas on tullut painosta!

IMG_4702

Minä, joka en yleensä suuremmin innostu valkoisesta, olen todella tyytyväinen kirjan ilmeeseen. Valkea pohja on raikas tausta kirkkaanväriselle puulle, joka versoo kannessa. Postinkantaja ehti tuoda paketin eilen ennen kuin lähdin opettamaan Lahteen, joten yksi esikoismussukka pääsi jo matkalle mukaan.

Illalla kotiin päästyäni kaadoin itselleni lasin kuohuviiniä ja skoolasin oppaalle. Monta vuotta sen parissa meni, välillä intensiivisemmin, välillä reiluja taukoja pitäen. Mutta nyt se on valmis. Hus, maailmalle siitä.

Tunnustan: en uskaltanut eilen lukea kirjaa kovin tarkkaan. Osin siksi, että teksti on liiankin tuttua äskeisen oikolukuprosessin jäljiltä, osin siksi, että pelkään löytäväni virheitä. Pienet kirjoitusvirheet ovat anteeksiannettavia, mutta asiavirheet – toivottavasti niitä ei ole jäänyt tekstiin. (Yksi kirjoitusvirhe löytyi jo, mutta enpä vielä paljasta, millainen ja mistä se löytyy – saapa nähdä, ovatko muut yhtä sokeita kuin itsekin olin oikolukiessani…)

Seuraavat projektit kaipaavat jo tekijäänsä. Mutta ensin pieni pysähdys, tajuaminen: tämä on nyt valmis.


Kannessa kasvaa puu

Sanataideohjaajan opas on ollut pitkä projekti. Suunnitelmia, ideoita, tekstinpätkiä ja taustamateriaalia on kertynyt jo vuosien ajan. Välillä tekstiä on virrannut kiivaasti, toisinaan tiedosto on saanut levätä jopa kuukausitolkulla. Mutta nyt, lopulta, se alkaa näyttää valmiilta. Tulostin tänään paperinipun, jonka lupaan lukea vielä tällä viikolla. Taittovedokset. Eilen sai sähköpostiin sellaisen kuvan, joka säväytti enemmän kuin mikään kuva pitkiin aikoihin. Kansikuva.

Mikä ilo, kun graafikko on tavoittanut kirjan sisällön! Kiitos, Tarja Kettunen!

Sanataideohjaajan opas_kansi

Vielä on jonkin verran töitä tehtävänä, ennen kuin käsikirjoitus sujahtaa painokoneiden ravinnoksi ja muuttaa muotonsa fyysiseksi kirjaksi. Sen jälkeen – todennäköisesti jo ensi kuussa – Sanataideohjaajan opas löytyy kirjakaupoista, niin verkosta kuin kivijalasta. Olkoon se iloksi ja hyödyksi!


Avaimen kevät

Tämä vuosi on ollut erilaisten tekstiprojektien aikaa. Kolumnien ja kritiikkien lisäksi olen kirjoittanut draamaa ja tietotekstiä sekä toimittanut novelliantologiaa. Ihanan erilaisia töitä, vaihtuvia näkökulmia, oppimisen paikkoja.

Tietoteksti eli Sanataideohjaajan opas on nyt kustannustoimittajan luettavana, mutta tässä kommentteja odotellessani havaitsin, että minähän olen jo Avaimen kevään katalogissa. Tai siis tuleva kirjani. Katsokaa vaikka, sivulla 11 !

Tämähän tietää myös sitä, että vielä on töitä tehtävänä, ennen kuin tohdin luovuttaa tekstin kaiken kansan tutkittavaksi. (Ja sitä, että vähnän alkaa hirvittääkin!) Mutta mahtavaa, että ollaan jo tässä vaiheessa. Tekstin tekeminen on alkanut läänintaiteilijavuosieni alussa, noin vuonna 2010, ja onhan se jo sitä ennenkin mielessä muhinut. Välillä eteneminen on ollut hidasta, mutta toisaalta: olenpahan ehtinyt ajatella lisää, oppia enemmän, havaita monenlaista. Toivottavasti hauduttelun tulokset maistuvat myös lukijoille.

Ja enköhän kohta pääse linkkailemaan toisenkin projektin kuulumisia…


Lupa tehdä

Pahoittelut hiljaisuudesta blogin puolella! Tekemistä on riittänyt, mutta liian kiireiseksi en itseäni kuvailisi. Blogi on vain jäänyt sivuun kaiken muun keskellä, Facebook ja Instagram näyttäneet palasia arjestani.

Mutta nyt hieman hyviä uutisia. Sain ilon ja kunnian osallistua perjaintaina Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston vuosijuhlaan – apurahan saajana. Olen edelleen häkeltynyt ja onnellinen ja kiitollinen tästä ensimmäisestä henkilökohtaisesta apurahastani. Se merkitsee lupaa tehdä, se kertoo, että projekteihini uskotaan. Se tarkoittaa, että voin järjestää aikaa näille töille, syventyä niihin.

20140511-183215.jpg

Sain apurahan novelliantologian toimittamiseen ja sanataideohjaajan oppaan viimeistelyyn. Molemmista on kustannussopimus, molempien on tarkoitus ilmestyä ensi vuoden alkupuolella. Kerron lisää viimeistään syksyllä! Mutta vielä on työtä ja tehtävää, ennen kuin on valmista.

Kaikki Hämeen rahaston apurahan saajat löytyvät täältä. Onnea!

Jotain valmista tulee jo alkusyksystä. Mervi Heikkilä, Päivi Artikainen, Merja Mäki ja Kirsi Haapamatti saivat kirjaidean, johon minäkin pääsin mukaan. Tutustuin tähän nelikkoon romaanikurssilla, jota opetin viime syksynä, ja innostuin heti, kun Merja soitti minulle ja pyysi kirjoittamaan. Syksyllä ilmestyy teos Rakkaani, romaanihenkilö, jossa esitellään parisenkymmentä romaanihahmoa, jotka ovat jättäneet jäljen lukijaan. Yksi näistä teksteistä on minun käsialaani. Kirjoitin Terhi Rannelan Taivaan tuuliin -romaanin Auralle, jonka kohtalo on mietityttänyt minua jo vuosia. Mutta keistä muut ovat kirjoittaneet? Epäilen, että tämä kirja aiheuttaa polttavan halun lukea taas uusia romaaneja – ja ehkäpä vanhoja tuttuja uusin silmin… Teoksesta voi lukea lisää Avaimen syksyn katalogista.

Muutakin on meneillään, mutta laiska töitään luettelee – etenkään keskeneräisiä. Ja varsinkaan sunnuntaina. Ihanaa lepopäivää!


%d bloggers like this: