Uusi kirja on juhlan arvoinen

Teatteri-ihmiset ja kuvataiteilijat sen tietävät: uutta ja valmistunutta on syytä juhlistaa. Ensi-illan jälkeen on ensi-iltakekkerit, taidenäyttelyille järjestetään avajaiset. Kirjojen kohdalla puhutaan julkkareista, julkistustilaisuudesta – ja niitäkin järjestetään aina silloin tällöin.

_DSC6619

Me Rannelan Terhin kanssa päätimme jo varhain, että tietenkin Miksi en kirjoittaisi? -kirjoittajaoppaamme saa julkkarinsa, ja sellaiset, jotka ovat kaikille avoimet. Otimme yhteyttä Kulttuurikahvila Laikkuun ja sovimme yksityiskohdista. Halusimme rennon ja sopivan intiimin tilan, josta saisi herkkujakin ja jonne olisi helppo tulla – ja sellaisen saimme.

_DSC6608

Jututimme tilaisuudessa toisiamme mutta laitoimme myös yleisön töihin. Miksi en kirjoittaisi? -kirjassa on Terhin kirjoittama teksti Kirje tuntemattomalle -projektista, jossa tehdään juuri niin kuin nimestä voi päätellä: kirjoitetaan tuntemattomille. Julkkareissamme kirjoitettiin joulukortteja Tampereen Tyttöjen talon tytöille. Viemisiksi päätyi upeat 25 korttia, kiitos jokaisesta!

Kirjan kirjoittaminen oli meille tärkeä prosessi, joka selkeytti omia näkemyksiä ja avasi silmiä uudelle. Minulle vahvistui entisestään, mikä merkitys kirjoittamisella on ajattelulleni: kirjoitan, koska yritän sanojen avulla ymmärtää maailmaa ja itseäni. Esimerkiksi kirjoittamattomuuteni syyt ja muusasuhteeni kirkastuivat kirjoittamisen myötä (ja saivat kumpikin oman esseensä), ja samalla pääsin myös tutkimaan näitä asioita tarkemmin, sekä oman itseni että lähdeaineiston kautta. (Lähteissä kahlaaminen oli yksi suosikkiasioitani!)

_DSC6638

Mutta myös toisen kirjoittamat tekstit toivat oivalluksia. Nostin julkkareissa esiin Terhin tekstin Pilates & keskittymisen taito, sillä minua kiehtoo se, miten kaikki liittyy kaikkeen. Pilates ja kirjoittaminen eivät ensi alkuun tunnu liittyvän toisiinsa, mutta Terhi todistaa toisin: nämä kaksi tukevat toisiaan erinomaisesti. Pilates on tuonut Terhin elämään monenlaista hyvinvointia selän kuntoutumisesta keskitymiskykyyn ja armollisuuteen itseä kohtaan.

”Ohjaaja lempeästi muistuttaa meitä pysymään omassa kuplassamme ja keskittymään pelkästään omaan tekemiseen: ei ole tarpeen vilkuilla vierustovereiden liikkeitä, venyykö hän ehkä pitemmälle kuin minä. Pilateksessa ei ole kysymys kilpailemisesta, vertailemisesta tai suorittamisesta.

Ja eikö lauseen voisi suoraan rinnastaa kirjoittamiseen tai taiteen tekemiseen ylipäänsä?”

fullsizeoutput_80a

On hyvä pysähtyä hetkeksi valmiin äärelle. Hengähtää, tiedostaa kuljettu matka. Toivottaa kirjalle hyvää matkaa. Kiitos julkkareissa mukana olleille toivotuksista, ilosta ja kannustuksesta!

IMG_3787

Kuvat kirjakuvaa lukuun ottamatta: Jussi Koukku

Aiheesta myös Terhin blogissa.

Se on ilmestynyt: Miksi en kirjoittaisi?

Perjantaina saimme kustannustoimittajaltamme sähköpostia: Miksi en kirjoittaisi? on tullut painosta! Aloin välittömästi tarmokkaan tarkistelurutiinin: joko kirjat on lähetetty? Joko? Joko? Jokojokojokojoko?

Eilen sain sähköposti-ilmoituksen, että kirjat ovat lähteneet matkaan. Päivitin Matkahuollon seurantasivua ties kuinka monta kertaa – melkeinpä yöllä viimeiseksi ja tänään aamulla ensimmäiseksi. Nyt se on matkalla. Nyt se on Pirkkalan Matkahuollossa. Nyt sitä viedään pakettipisteeseen. Noin vuorokaudessa kirjalaatikko siirtyi Helsingistä Tampereelle, ja tänään päivällä hain sen R-kioskilta.

Olimme juuri aamupäivällä tavanneet Terhin kanssa ja miettineet julkkaripäivän askelmerkkejä. Enää fyysinen kirja puuttui!

fullsizeoutput_7e0

On aina jännittävää nähdä kirja ensimmäistä kertaa. Miltä kansi tuntuu ja näyttää luonnonvalossa? Millainen on kirjan paino, miltä sivut tuntuvat? Moneen kertaan syynätty pdf-tiedosto on muuttunut kolmiulotteiseksi esineeksi, joka on toisaalta sama ja toisaalta ihan eri kuin ennen.

Torstaina 28.11. pidämme kirjalle pienet julkistusjuhlat Tampereella Kulttuurikahvila Laikussa (Keskustori 4) klo 18. Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton, tervetuloa mukaan! Tarjolla on hieman kahvia ja teetä, kakkua ja kirjallisuuskeskustelua – ja kahvila tietenkin palvelee iltakahdeksaan saakka. Meillä on jonkin verran Miksi en kirjoittaisi? -kirjoja myynnissä julkkarihintaan 25 € (vain käteisellä), ja tietenkin kirjoitamme ilomielin omistuskirjoituksia halukkaille.

Kirjaa voi kysellä myös oman paikkakunnan kirjakaupoista – jos hyllystä ei löydy, aina voi pyytää myyjiä tilaamaan teoksen. Kirjaa saa myös verkkokirjakaupoista, esimerkiksi Adlibris, Booky, Suomalainen Kirjakauppa , Akateeminen Kirjakauppa ja Avaimen oma verkkokauppa myyvät kirjaa. Useimmilla verkkokaupoilla on erilaisia toimitustapoja – eli Postin lakosta huolimatta, kirja kulkeutuu rivakasti perille.

Miksi en kirjoittaisi? on kirja kirjoittajille ja lukijoille. Siinä pohditaan kirjoittamista ja lukemista vakavasti ja vähemmän vakavasti, omakohtaisesti ja ihmetellen. Välillä oivallamme, välillä kompuroimme sanataiteen maailmassa. Tervetuloa pohdiskelemaan kanssamme.

Tekeillä: Miksi en kirjoittaisi?

Kesä, tuo rannaton aava! Näin olen huudahtanut useammin kuin kerran ystäväni kanssa – sarkastinen virne suupielessä. Me kun olemme molemmat tunnistaneet itsessämme kesäharhan. Kesällä on aikaa! Kesä kestää ikuisesti!

Nyt on kesäkuun viimeinen viikko, ja tunnistan harhan edelleen. Työtilanteeni on ihanteellinen: minun ei tarvitse tällä viikolla tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa loppuvuodesta ilmestyvää kirjaani. Tai kirjaamme, enhän tee sitä yksin. Kirjoitan rakkaan ystäväni ja kollegani Terhi Rannelan kanssa kirjoituskokoelmaa, jonka aiheena on (krhm, tietenkin) kirjoittaminen. Avaimen kustantama Miksi en kirjoittaisi? ilmestyy marraskuussa, ja sillä on jo erinomaisen kaunis kansi:

Miksi-En-Kirjoittaisi-Kansi-kuvitus-idea-01
Kansi: Jussi Jääskeläinen

Mutta juuri nyt on aikaa kirjoittamiselle. Ja vielä parempaa: on aikaa myös ajatella. Eilen aiheenani olivat muusat, ja tutkin lähdekirjoja onnellisena hymyillen. Ei tarvinnut heti olla jotain mieltä, vaan sain palata aiemmin luettuun, etsiä vielä vähän uutta, tehdä suttuisia muistiinpanoja, jossitella.

Aikaa ei silti ole liikaa. Olemme luvanneet luovuttaa käsikirjoituksen elokuun ensimmäisenä päivänä. Mutta siihenhän on vielä pitkä ai— Paitsi että elokuu tulee aika pian. Kesäkuussa sitä ei haluaisi ajatella, mutta kalenteria ei lahjota.

Onneksi kirjoittaminen on hyvässä vauhdissa. Paljon on jo valmista, eikä uutta enää hirmuisesti tarvita. Olemme jo vähän pidätelleetkin itseämme: ehkei enää uusia ideoita? Tai ehkä tämä yksi vielä, ja tästäkin haluaisin kirjoittaa… Ehkä kustannustoimittaja palauttaa meidät ruotuun viimeistään elokuussa.

On ihanaa ja inspiroivaa kirjoittaa samanhenkisen ihmisen kanssa. Teemme molemmat omia tekstejämme, mutta myös pari yhteistä. Annamme toisillemme palautetta kirjoituksistamme, ideoimme yhdessä ja myös jupisemme, kun asiat eivät suju.

Marraskuussa se ilmestyy. Tuntuu kovin kaukaiselta, mutta… Ei syksykään mikään rannaton aava lopulta ole.

Tullaan tutuiksi

Hohoo, se on ilmestynyt! Olemassa! Painettu! Käyttäjien ulottuvilla! Tullaan tutuiksi – 55 tapaa tutustua on harjoituskirja kaikenlaisten ryhmien ohjaajille, opettajille, vetäjille. Kirjan harjoitusten tavoitteena on helpottaa tutustumista ja ryhmäytymistä.

Myönnän, ryhdyin kokoamaan opasta ihan itsekkäistä syistä. Joka syksy, kun useampi sanataideryhmä alkaa pienen ajan kuluessa, olen saman kysymyksen äärellä: millaisia tutustumisharjoituksia teettäisin? Ja sitten sitä huomaa jumittavansa samojen harjoitusten parissa, kun kiireen keskellä ei muista mitään muuta. Siksi tämä harkkakirja. Että olisi vaihtoehtoja. Että voisi kokeilla jotain uutta. Että muistaisi, että harjoituksia on enemmän kuin ne kaksi, jotka muistuvat mieleen. Ja onhan niitä enemmän kuin 55, ihan varmasti, mutta tässä nyt edes ne 55 ensi alkuun.

Vaikka minä olen sanataideohjaaja, harjoitukset on koottu sillä meiningillä, että näitä voi käyttää kaikenlaisissa ryhmissä, olipa niiden varsinaisena aiheena kansantanssi, espanjan alkeet, johtajuus tai villiyrtit. Tutustuminen on tärkeää jokaisessa ryhmässä.

IMG_7743.JPG

Tullaan tutuiksi (tai TuTu, kuten omissa muistiinpanoissani ja tiedostoissani lukee) löytyy hyvin varustelluista verkko- ja kivijalkakirjakaupoista. Jos se ei ole hyllyssä, hyvä kauppias varmasti tilaa sen. Ja jos tulee kursseilleni tai koulutuksiini, kannattaa kysäistä, olisiko minulla yhtäkään myyntikappaletta mukana.

Ta-daa

Näin joskus käsityöblogissa ilmaisun ”tadaa-blogi”. Ilmausta käytettiin itseironisesti, kun bloggaaja muisti kirjoittaa vain silloin, kun oli saanut valmiiksi jotain hienoa ja suuritöistä. Että valmista täällä vain pukkaa, ja taas päättelin langanpäät ja ompelin sen viimeisenkin napin!

Minulla on nyt hieman tadaa-olo. Mutta toisaalta niitä oloja ei ole aina ja jatkuvasti saati koko ajan, joten nautiskellaanpa nyt niistäkin. Sillä ta-daa: Sanataideohjaajan opas on tullut painosta!

IMG_4702

Minä, joka en yleensä suuremmin innostu valkoisesta, olen todella tyytyväinen kirjan ilmeeseen. Valkea pohja on raikas tausta kirkkaanväriselle puulle, joka versoo kannessa. Postinkantaja ehti tuoda paketin eilen ennen kuin lähdin opettamaan Lahteen, joten yksi esikoismussukka pääsi jo matkalle mukaan.

Illalla kotiin päästyäni kaadoin itselleni lasin kuohuviiniä ja skoolasin oppaalle. Monta vuotta sen parissa meni, välillä intensiivisemmin, välillä reiluja taukoja pitäen. Mutta nyt se on valmis. Hus, maailmalle siitä.

Tunnustan: en uskaltanut eilen lukea kirjaa kovin tarkkaan. Osin siksi, että teksti on liiankin tuttua äskeisen oikolukuprosessin jäljiltä, osin siksi, että pelkään löytäväni virheitä. Pienet kirjoitusvirheet ovat anteeksiannettavia, mutta asiavirheet – toivottavasti niitä ei ole jäänyt tekstiin. (Yksi kirjoitusvirhe löytyi jo, mutta enpä vielä paljasta, millainen ja mistä se löytyy – saapa nähdä, ovatko muut yhtä sokeita kuin itsekin olin oikolukiessani…)

Seuraavat projektit kaipaavat jo tekijäänsä. Mutta ensin pieni pysähdys, tajuaminen: tämä on nyt valmis.

Kannessa kasvaa puu

Sanataideohjaajan opas on ollut pitkä projekti. Suunnitelmia, ideoita, tekstinpätkiä ja taustamateriaalia on kertynyt jo vuosien ajan. Välillä tekstiä on virrannut kiivaasti, toisinaan tiedosto on saanut levätä jopa kuukausitolkulla. Mutta nyt, lopulta, se alkaa näyttää valmiilta. Tulostin tänään paperinipun, jonka lupaan lukea vielä tällä viikolla. Taittovedokset. Eilen sai sähköpostiin sellaisen kuvan, joka säväytti enemmän kuin mikään kuva pitkiin aikoihin. Kansikuva.

Mikä ilo, kun graafikko on tavoittanut kirjan sisällön! Kiitos, Tarja Kettunen!

Sanataideohjaajan opas_kansi

Vielä on jonkin verran töitä tehtävänä, ennen kuin käsikirjoitus sujahtaa painokoneiden ravinnoksi ja muuttaa muotonsa fyysiseksi kirjaksi. Sen jälkeen – todennäköisesti jo ensi kuussa – Sanataideohjaajan opas löytyy kirjakaupoista, niin verkosta kuin kivijalasta. Olkoon se iloksi ja hyödyksi!

Avaimen kevät

Tämä vuosi on ollut erilaisten tekstiprojektien aikaa. Kolumnien ja kritiikkien lisäksi olen kirjoittanut draamaa ja tietotekstiä sekä toimittanut novelliantologiaa. Ihanan erilaisia töitä, vaihtuvia näkökulmia, oppimisen paikkoja.

Tietoteksti eli Sanataideohjaajan opas on nyt kustannustoimittajan luettavana, mutta tässä kommentteja odotellessani havaitsin, että minähän olen jo Avaimen kevään katalogissa. Tai siis tuleva kirjani. Katsokaa vaikka, sivulla 11 !

Tämähän tietää myös sitä, että vielä on töitä tehtävänä, ennen kuin tohdin luovuttaa tekstin kaiken kansan tutkittavaksi. (Ja sitä, että vähnän alkaa hirvittääkin!) Mutta mahtavaa, että ollaan jo tässä vaiheessa. Tekstin tekeminen on alkanut läänintaiteilijavuosieni alussa, noin vuonna 2010, ja onhan se jo sitä ennenkin mielessä muhinut. Välillä eteneminen on ollut hidasta, mutta toisaalta: olenpahan ehtinyt ajatella lisää, oppia enemmän, havaita monenlaista. Toivottavasti hauduttelun tulokset maistuvat myös lukijoille.

Ja enköhän kohta pääse linkkailemaan toisenkin projektin kuulumisia…