Messuamaan!

Tämän viikonlopun ohjelma on selkeähkö: Turkuun!

Haastattelen Kariston kirjailijoita kirjamessuilla tänään perjantaina ja sunnuntaina. Ohjelma näyttää jotakuinkin tältä:

Ehkä tavataan Turussa?

Metsään meni

…ja hyvä niin.

Viimeksi kirjoitin meditoinnista ja Buddhify-sovelluksesta. Oiva apu arkeen ja etenkin silloin, kun on vähän kaikenlaista. Silti, jos pää pitää rauhoittaa ja on aikaa lähteä, ykkönen on metsä. Tähän aikaan vuodesta sienimetsä. Otin tällä viikolla puolikkaan arkivapaan, vedin kumisaappaat jalkaan ja painuin suolle. Lähimetsässä on niin suota kuin kuusikkoakin – ja ennen kaikkea sieniä.

Sienestyslook on naamasta au naturel ja muutoin klassisen sekava yhdistelmä vähän kaikkea, mikä lämmittää ja hengittää ja sallii varvikossa kykkimisen. Aina en ota edes eväitä mukaan, mutta tällä kertaa halusin. Termarissa oli chai-teetä, suklaa löytyi elokuussa Tallinnasta. (Erittäin hyvä maitosuklaa, mukava chilipuraisu.)

Ensin luulin, että suppilovahverot ovat vasta nousemassa, mutta pian löysin isompia. Toin kotiin arviolta pari litraa suppiksia. Syksyn ekat, jee! Ja mikä parasta, suppilovahverokautta riittää vielä. Nämä ovat minun sieniäni, nämä minä tunnistan ja löydän.

Miten rauhoittavaa on kävellä metsässä, hitaasti, erittäin hitaasti – muuten sieniä ei huomaa. Ja kun löytää muutaman, katse havaitsee kohta lähettyviltä pari lisää. Ja vielä muutaman. Ja vielä yhden ryppään. Metsästäjä-keräilijä on onnellinen.