Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2014

Korsetteja ja jälkiruokia

Psst!
Jos on tarve kuulla tai jopa lukea proosaa, merkkaa kalenteriisi torstai 27.3. klo 19 ja Vinkalo Hämeenlinnassa. On jälleen Proosekko-iltamien aika! Tämänkertainen teema on korsetteja ja jälkiruokia, ja sitähän saa soveltaa juuri niin kuin haluaa. Omassa tekstissäni on kyllä jälkiruokia kylliksi, mutta korsetit eivät kuulu tekstin maailmaan lainkaan. Täytynee ehkä pukeutua sellaiseen, että pysyy teemassa…

Mutta meininki on samanlainen kuin menneissäkin Proosekko-iltamissa: kukin lukee (lyhyehkösti) omaa proosatekstiään, joka tavalla tai toisella liittyy teemaan. Ilmoittautua voi etukäteen tai vasta paikan päällä, ei se niin tarkkaa ole.

Torstaina ovat lupautuneet lukemaan ainakin Anu Holopainen, Kari Välimäki, Marika Riikonen, Maria Ilonen, Merja Uotila ja minä. Oletan, ettemme kuitenkaan ole ainoita lukijoita!

Iltamiin on vapaa pääsy. Olet tervetullut!

Lisätietoja: KLIK!

20140327-101235.jpg


Terveisiä Lehmirannasta

Kirjoittavien ihmisten keskellä on hyvä olla. Vietin viime viikon Lehmirannassa Eläkeliiton lomakeskuksessa (josta myös kaikki tämän postauksen kuvat). Mukana oli 34 kirjoittajaa ja mainio työparini Markku Hattula. Yhdessä ja erikseen opetimme ja keskustelimme ja pysyttelimme kirjoittamisen äärellä. Jälleen kerran mietin, miten onnekas olen, kun saan työssäni kuulla ja lukea mitä erilaisempia tarinoita ja elämänkohtaloita. Ihanaa!

20140320-125550.jpg

20140320-125322.jpg

Otin omankin, keskentekoisen käsikirjoitukseni mukaan Lehmirantaan. Ajattelin, että josko se olisi nyt levännyt tarpeeksi, josko jonain iltana tarttuisin siihen ja alkaisin lukea läpi… Mutta vielä ei ollut sen aika. Läheltä piti! Oliko kyse välttelystä vai viisaudesta, en mene arvaamaan. Mutta luulen, että kohta olen valmis tarttumaan tekstiin ja näkemään sen uusin silmin.

20140320-125652.jpg

Nyt on meneillään jonkinlainen sulatteluvaihe. Tai kompostointivaihe. Marinointi. Hauduttelu. Muhittaminen. Mitä näitä ilmauksia nyt onkaan… Mielessä on useampikin teksti, joihin saa ja osaan pitääkin kohta tarttua, mutta ei ihan vielä. Kirjoittaminen on muutakin kuin kirjoittamista, kuten Claes Andersson on Luova mieli -kirjassaan muistuttanut. Ihan vielä ei ole kirjoittamksen aika, mutta kohta on. Pian ollaan siinä pisteessä, ettei tätä voi enää kutsua kypsyttelyksi eikä lepuuttamiseksi vaan yksinkertaisesti välttelyksi (joka toki myös on osa prosessia).

Viimeviikkoinen kurssi teki hyvää – intensiivinen kurssijakso pakottaa ajattelemaan kirjoittamista lähes koko ajan, ja nostaa myös omiin teksteihin liittyviä asioita mieleen. Välillä vain häivähdyksinä, utuna, josta ei saa kunnolla kiinni, mutta kuitenkin.

20140320-130242.jpg

Markkua mukaillen: Tästä tulee oikein hyvä kevät.


Kone ja kroppa

Pidän työpöydälläni korttipakkaa, jossa on siteerauksia Natalie Goldbergiltä. Kortit ovat niinpäin, että näen päällimmäisen kortin tekstin. Tänään tuli mieleen vaihtaa korttia, saada jokin uusi viisaus vanhan tilalle.

20140309-210822.jpg

Natalie tarkoittanee, että kirjoittaminen on kehollista, että asiat tuntuvat ja muistivat eri puolilla kehoa eikä meidän tulisi kieltää sitä. Kirjoittaminen on kokonaisvaltaista, ei vain päässä tapahtuvaa.
Mutta samalla ajattelin, hieman alkuperäisen ajatuksen vierestä, että vaikka olen kirjoittaja (joka periaatteessa voisi vain istua läppärinsä äärellä), minun on myös käytettävä kehoani, rasitettava sitä, koettava se. Kortin luettuani annoin itselleni luvan lähteä lenkille. Töitä oli vielä tehtävänä, mutta arvelin, että ne sujuisivat notkeammin, jos saisin vähän juosta välillä.

Ja niinhän siinä kävi. Vuoden toinen juoksulenkki kärsi toisen lenkin kirouksesta*, mutta silti nautin. Kun palasin kotiin naama punottaen, selkä hiessä, tunsin veren virtaavan ja aivojen virkistyneen. Venyttelyn ja suihkun jälkeen olin taas reipas työläinen, joka teki muutakin kuin huokaili koneen äärellä.

Että Natalie, whole body vaatii joskus vähän liikettä myös. Tänään tosin oma kirjoittaminen sai jälleen kerran odotella vuoroaan, mutta muuta tekstiä syntyi. Olen kärsivällinen – vielä tulee aika istahtaa omankin proosan pariin. Toivon totisesti, että ymmärrän liikuttaa kroppaani ennen sitä.

*Pitkähkön juoksutauon jälkeen ensimmäinen lenkki yleensä yllättää iloisesti: askel on kevyt, juoksu maittaa, matkaa kertyy enemmän kuin uskalsi toivoa, joskus jopa oman uuden matkaennätyksen verran. Mutta se toinen lenkki. Se ottaa luulot pois. Toisella lenkillä happi loppuu, lihakset uupuvat, ensimmäinen kilometrikin tuntuu pidemmältä kuin ikinä, ja koko lenkkeily typerältä idealta. Toisen lenkin kirous on vain siedettävä ja oltava antamatta sille painoarvoa. Kolmas lenkki voi nimittäin jo olla ihan mitä tahansa.


Hymyilevät kirsikat

Riihimäellä tehdään Hymyilevät kirsikat -nimistä valokuvateosta, joka on kaikkien nähtäville netissä. Bulgarialaissyntyinen valokuvaaja Angel Marin aikoo ottaa tänä vuonna 2014 kuvaa riihimäkeläisistä. Kuvattavat puolestaan kirjoittavat isovanhemmistaan tai lapsuuden leikeistään.

Tämäkin kotitalous osallistui, tottahan toki. Minä ja Pastori olemme jo kuvagalleriassa, Darlingin kuva tulee myöhemmin mukaan. Kuvagalleria täydentyy vähitellen, käykäähän katsomassa ja lukemassa!

Hymyilevät kirsikat


%d bloggers like this: