Avainsana-arkisto: Seija Vilén

Proosekko: Proosaa ääneen

Joskus asiat vain asettuvat kohdilleen niin helposti, ettei huomaa edes ihmetellä. Näin kävi Proosekko-iltamien kohdalla.

Ihan ensin oli kahden kirjailijan, Hanna van der Steenin ja Seija Vilénin, idea tapahtumasta, jossa luettaisiin eroottisia tekstejä Hämeenlinnan kirjastossa. (Koska syystä, joka ei ihan selvinnyt, hämäläiset olivat maininneet kirjaston rappuset eroottiseksi paikaksi Hämeen Sanomien erotiikkakyselyssä.) Erotiikkarappuset-niminen tapahtuma syksyllä 2012 oli hauska, riehakas ja onnistunut. Tuli mieleen, että luetaanpa tekstejä toistekin ääneen. Kevätpuolella 2013 järjestimme Romantiikkaa ja irtokarvoja -tapahtuman olutbaari Birgerissä. Väkeä tuli vähemmän, mutta hauskaa oli silti.

Sitten tuli idea ryhtyä proosakuoroksi. Hämeenlinnan Kuorot kuutamolla -tapahtumassa esiintyikin viime syksynä proosakuoro Proosekko, joka munkinkaapuihin pukeutuneena esitti vartin mittaisen Full Moon -spektaakkelinsa. Olimme jo päättäneet, että Proosekko ei ole vain kuoron nimi, vaan yleisnimi proosanlukuiltamille. Emme halunneet kiinteää yhdistystä tai jäsenyyksiä – kuka tahansa voisi olla mukana Proosekko-iltamissa.

Syksyllä 2013 järjestimme kauhuteemaiset iltamat Vinkalossa. Totesimme, että Vinkalo on mitä parhain ympäristö Proosekolle. Sopivan kokoinen tila, suopea isäntä, mahtava miljöö, innokas ja heterogeeninen kuulijakunta. Vinkalosta tuli Proosekon kotipesä, ja alkuvuodesta 2014 Korsetteja ja jälkiruokia -teemainen Proosekko vetikin Vinkalon täyteen proosan ystäviä.

Eilen oli jälleen Proosekko-iltaman aika. Otsikkomme lupasi Linnunratoja ja valtateitä, eli matkateemassa oltiin. Mukana oli ainakin kahdeksan lukijaa (jos muistan kaikki) ja kerrotut matkat kaikkea ruotsinlaivojen, hylkeenpyynnin ja viimeisen matkan väliltä. Lyhytproosan lisäksi tarjolla oli runoa, laulua ja lehtitekstiä. Ja mahtava yllätys: mukana oli myös Rooibos, jota en ollut koskaan aikaisemmin tavannut!

Proosekon konsepti on yksinkertainen: kuka tahansa saa tulla lukemaan omia (proosa)tekstejään. Proosa on pääpainona, mutta ei muitakaan lajeja kielletä. Korsetteja ja jälkiruokia -Proosekossa kuultiin myös lukudraama. Toivomuksena on, että tekstin pituus ei ylittäisi viittä minuuttia – ja tekstin on oltava itse kirjoitettua. Suotavaa on, että teksti liittyy edes väljästi illan teemaan – joka kerralla on eri teema. Ilmoittautua voi etukäteen Proosekon Facebook-sivuilla tai vasta paikan päällä.

Proosekko toimii vapaaehtoisvoimin – kukaan ei saa palkkaa, pääsylippuja ei myydä, teemat valitaan useimmiten edellisissä iltamissa erikoisten assosiaatioketjujen kautta. (Seuraava Proosekko-iltama on 21.8. klo 19 ravintola Vinkalossa, Hämeenlinnassa, teemalla Peruukkeja ja pääruokia.)

Luin eilen katkelman novellista, jonka olen kirjoittanut vuonna 2006. Taisin luvata, että laitan novellin kokonaisuudessaan blogiinkin – tämän viikon aikana tulee! (En ole koskaan laittanut kokonaista novellia blogiin – miksi se hieman kauhistuttaa? Laitan silti.) Oli hauskaa lukea vanhaa tekstiä ja todeta, että eihän se ihan mahdoton ole. Vähän tekee mieli stilisoida kuitenkin…

Mutta eilen oli taas hyvä fiilis ja ihana ihmetys siitä, että ohoh, tällainen tapahtuma pääsi syntymään. Näin helposti ja mukavasti ja luontevasti. Pitkää ikää Proosekolle!

Mainokset

Runoja häneltä, joka ei itseään runoilijaksi nimeä

Ystävä kysyi tällä viikolla, mitä kuuluu. Kerroin, että inhoan marraskuuta – mutta silti kuuluu hyvää. Sillä koko ajan tapahtuu jotain hienoa, ihanaa, hauskaa, mielenkiintoista, joka kiskoo minut pois marrasinhostani. Tulee uusi työkaveri, jonka kanssa voi innostua ideoimaan. Tapaa hyviä ihmisiä, joiden kanssa voi juhlia saavutuksia ja tunnutuksia. Huomaa, että ystäväkin haluaa valaista masentavan marraskuun.

Ja sitten ovat ne kirjallisuustapahtumat, joihin on itsekin sotkeutunut. Perjantaina Hämeenlinnan kirjastossa kokoonnuttiin Erotiikkarappusille. Seija Vilén veti uusiorunopajan, jossa leikkasimme lehdistä sanoja eroottissävytteisiin runoihimme. Loistotapa ryhtyä runolle – ja jotenkin rentouttavaa saksia paperia ja asetella sanoja uusiin asiayhteyksiin. Itse luotin 1950-luvun Suomen Kuvalehtiin, Eevoihin ja Apuihin, mutta pajalaiset löysivät loistomateriaalia myös mm. Villivarsasta ja Tekniikan Maailmasta.

Pajan jälkeen alkoi esittävä ohjelma. Intialaisen tanssin ryhmä esiintyi ja kirjailijat lukivat eroottisia katkelmia tuotannostaan. Minäkin siellä mukana, ei-kirjailijana. Olin kirjoittanut kolme runoa tätä varten, lisäksi luin työpajassa leikkaamani ja liimaamani tekstin. Tällaisen (kuvan nainen on mukana fiiliksen vuoksi, mainoksen teksti ei enää kuulu varsinaiseen runoon):

20121111-125559.jpg

27 000 miestä, parhaita

Tiedä valita ainutlaatuinen

yhteisymmärrykseen oman itsenne kanssa

 – niin, aina löytyy keinoja päästä käsiksi

Ah, mikä ihastuttava tulisuudelma!

Sydän lyö,

          oh – la – la…

Täydellisen sointuvuuden luo siirappipölkky

…ainainen iloni lähde,

aina juhlan tuntu

– puhdistaa – virkistää – kaunistaa

Takokaa!

Takokaa!

Hänen onnensa salaisuus… ihan pikkuisen silitellä…

Sisältää kauneutta.

Ilta oli mitä parhain! Kiinnitin erityistä huomiota siihen, miten teksteissä puhuttiin erotiikasta. Ei pornoa, ei epämääräistä sievistelyä, ei noloutta. Kauniita, koskettavia, hauskoja, jännitteisiä tekstejä. Kiitos, upeat kirjoittajat!

Ja olihan se henkilökohtainen voitto: että pystyi lukemaan omaansa. Ja vielä runoja, joiden kanssa en tunne olevani vahvimmillani. Ja ettei liian helpoksi vieläkään pääsisi, niin vielä erotiikka-aiheisia tekstejä. Mikä kiinnostavinta: oikeastaan taisin viihtyä siellä yleisön edessä.

Eilisen päivän vietin Lahdessa, jossa oli Hämeen taidetoimikunnan järjestämä seminaari Tarinoita elämästä – Your Life Is Your Story. Kirjailijat Susan Swingler ja Markku Hattula luennoivat, minkä jälkeen kumpainenkin piti työpajan. Olin läsnä Hattulan työpajassa, jossa teimme pieniä harjoituksia. Kuuntelin ihastuneena pajalaisten tuotoksia. Niin lyhyessä ajassa niin huikeita tekstejä – mielenmaisemia, kielikuvia, aikamatkoja, aistimuksia. En epäillyt, etteikö se voisi olla mahdollista, mutta silti, joka kerta on koskettavaa ja hämmästyttävää kuulla, mitä ihmiset loihtivat paperille lyhyessä ajassa.

Pajan viimeisessä tehtävässä kukin valitsi kuvan tuolista ja kuvan kengistä. Minun tekstistäni tuli tällainen:

Siellä oli vain yksi tuoli

kaiken vaalean keskellä yksi musta tuoli

ja siihen minua odotettiin

Laitoin puukengät jalkaan

että kaikuisi kun saavun

että edes hetken olisi jotain joka täyttäisi tilan

Kaiken vaalean keskellä musta tuoli

ja nainen jonka puukengissä elämän värit

ja minä maalasin niitä lisää

tein kantapäähän askelmerkin ja sisäpohjaan nimeni

Kaiken vaalean keskellä

minä istuin ja odotin

Tulkaa hakemaan

kyllä minä lähden

mutta askelteni kaiku tarttuu seiniin ja lattiaan

ja tuoli jää yksin

niin yksin että se kaatuu.

Lopputulema: mikä pelastaa marraskuun? Mikä on yhteistä kaikelle hyvälle, mistä olen viime aikoina innostunut? Taide ja kulttuuri – ja niiden lisäksi tietenkin rakkaus. Siltä se nyt aika vastaansanomattomasti näyttää.

(JK. Miksi ihmeessä en saa jätettyä tekstiin tyhjiä rivejä – olisivat ihan paikallaan noissa runoissa? Tai: onnistuin toisessa, mutta kun palasin muokkaamaan toistakin, säkeistöjaot katosivat molemmista. Äh.)


Erotiikkaa kirjastossa

Kenties tapaamme perjantaina Hämeenlinnan pääkirjastossa?

 

 

Seija Vilén kuvaa tapahtuman syntyä näin: ”Idea syntyi, kun Hämeen Sanomat teetti tutkimuksen hämeenlinnalaisten erotiikkamieltymyksistä. Jostain epäselväksi jääneestä syystä monet kaupungin asukkaat fantasioivat pääkirjastonsa rappusista – mutta mikäpä toisaalta olisikaan eroottisempi paikka kuin kirjasto, joka on tulvillaan kauniita, tuoksuvia, maistuvia sanoja. Kirjasto on paikka, jossa kieli on intohimoisimmillaan.”

Tervetuloa! Pajaan saa tulla, vaikkei tekstejään haluaisi ääneen lukeakaan. Ja toki voi tulla vasta kuudeksi, tekstien äärelle!

Hämeenlinnan pääkirjasto löytyy osoitteesta Lukiokatu 2.


%d bloggers like this: