Joskus asiat vain asettuvat kohdilleen niin helposti, ettei huomaa edes ihmetellä. Näin kävi Proosekko-iltamien kohdalla.
Ihan ensin oli kahden kirjailijan, Hanna van der Steenin ja Seija Vilénin, idea tapahtumasta, jossa luettaisiin eroottisia tekstejä Hämeenlinnan kirjastossa. (Koska syystä, joka ei ihan selvinnyt, hämäläiset olivat maininneet kirjaston rappuset eroottiseksi paikaksi Hämeen Sanomien erotiikkakyselyssä.) Erotiikkarappuset-niminen tapahtuma syksyllä 2012 oli hauska, riehakas ja onnistunut. Tuli mieleen, että luetaanpa tekstejä toistekin ääneen. Kevätpuolella 2013 järjestimme Romantiikkaa ja irtokarvoja -tapahtuman olutbaari Birgerissä. Väkeä tuli vähemmän, mutta hauskaa oli silti.
Sitten tuli idea ryhtyä proosakuoroksi. Hämeenlinnan Kuorot kuutamolla -tapahtumassa esiintyikin viime syksynä proosakuoro Proosekko, joka munkinkaapuihin pukeutuneena esitti vartin mittaisen Full Moon -spektaakkelinsa. Olimme jo päättäneet, että Proosekko ei ole vain kuoron nimi, vaan yleisnimi proosanlukuiltamille. Emme halunneet kiinteää yhdistystä tai jäsenyyksiä – kuka tahansa voisi olla mukana Proosekko-iltamissa.
Syksyllä 2013 järjestimme kauhuteemaiset iltamat Vinkalossa. Totesimme, että Vinkalo on mitä parhain ympäristö Proosekolle. Sopivan kokoinen tila, suopea isäntä, mahtava miljöö, innokas ja heterogeeninen kuulijakunta. Vinkalosta tuli Proosekon kotipesä, ja alkuvuodesta 2014 Korsetteja ja jälkiruokia -teemainen Proosekko vetikin Vinkalon täyteen proosan ystäviä.
Eilen oli jälleen Proosekko-iltaman aika. Otsikkomme lupasi Linnunratoja ja valtateitä, eli matkateemassa oltiin. Mukana oli ainakin kahdeksan lukijaa (jos muistan kaikki) ja kerrotut matkat kaikkea ruotsinlaivojen, hylkeenpyynnin ja viimeisen matkan väliltä. Lyhytproosan lisäksi tarjolla oli runoa, laulua ja lehtitekstiä. Ja mahtava yllätys: mukana oli myös Rooibos, jota en ollut koskaan aikaisemmin tavannut!
Proosekon konsepti on yksinkertainen: kuka tahansa saa tulla lukemaan omia (proosa)tekstejään. Proosa on pääpainona, mutta ei muitakaan lajeja kielletä. Korsetteja ja jälkiruokia -Proosekossa kuultiin myös lukudraama. Toivomuksena on, että tekstin pituus ei ylittäisi viittä minuuttia – ja tekstin on oltava itse kirjoitettua. Suotavaa on, että teksti liittyy edes väljästi illan teemaan – joka kerralla on eri teema. Ilmoittautua voi etukäteen Proosekon Facebook-sivuilla tai vasta paikan päällä.
Proosekko toimii vapaaehtoisvoimin – kukaan ei saa palkkaa, pääsylippuja ei myydä, teemat valitaan useimmiten edellisissä iltamissa erikoisten assosiaatioketjujen kautta. (Seuraava Proosekko-iltama on 21.8. klo 19 ravintola Vinkalossa, Hämeenlinnassa, teemalla Peruukkeja ja pääruokia.)
Luin eilen katkelman novellista, jonka olen kirjoittanut vuonna 2006. Taisin luvata, että laitan novellin kokonaisuudessaan blogiinkin – tämän viikon aikana tulee! (En ole koskaan laittanut kokonaista novellia blogiin – miksi se hieman kauhistuttaa? Laitan silti.) Oli hauskaa lukea vanhaa tekstiä ja todeta, että eihän se ihan mahdoton ole. Vähän tekee mieli stilisoida kuitenkin…
Mutta eilen oli taas hyvä fiilis ja ihana ihmetys siitä, että ohoh, tällainen tapahtuma pääsi syntymään. Näin helposti ja mukavasti ja luontevasti. Pitkää ikää Proosekolle!
Päiviä 