Hei, olen Päivi, ja olen kalenteriniuho.
En ole vieläkään valmis luopumaan paperikalenterista, joten tämä aika vuodesta on aina Suuren Kalenterinmetsästyksen aikaa. En mielestäni vaadi mahdottomia, mutta silti täydellisen kalenterin löytäminen on vaikeaa.
Haluan, että kalenteri on noin A6-kokoinen. Aukeamalle yksi viikko, mielellään pystysarakkeet (tosin voin myöntyä vaakasarakkeisiinkin). Kellonaikoja ei tarvita, tyhjä tila kunkin päivän kohdalla riittää oikein hyvin. Liian voimakkaasti viivoitetut sivut ovat kauhistus. Kalenterin lopusta on löydyttävä myös seuraavan vuoden kalenteri, parille aukeamalle mahtuva ”tiivistelmä” riittää.
Ja: haluan, että kannet ovat esteettisesti miellyttävät. Kauniit, ilahduttavat, oivaltavat, tyylikkäät, hauskat – jotain näistä tai kaikki nämä. Kokemus on osoittanut, että parhaiten kestävät sidotut kovakantiset, kierreselkäiset tuppaavat hajoamaan toukokuun paikkeilla.
Kalenteri on esine, jota katson lähes joka päivä. Sellainen esine ei saa olla ruma, ällöttävä, epäkäytännöllinen tai ankea. Kalenteri kulkee usein repussani, sen on kestettävä reissaamista.
Parina viime vuonna kalenterini on valmistanut Putinki. Niin tänäkin vuonna – päädyin lopulta ostamaan Pentikin Metsämarja-kuosisen kalenterin, joka täyttää vaatimukseni helposti. Paitsi että…
Kalenterin kansi oli – ihan kiva. Ei missään nimessä ruma, ei suinkaan. Mutta jokin siinä häiritsi. Se toi mieleen syksyn ja metsän, sinänsä hyviä mielleyhtymiä siis. Mutta silti. Se ei tuntunut omalta.
Nopeasti totesin, että nyt on DIY-projektin aika. Ensimmäiseksi maalasin kannet mustalla guassivärillä.
Kävin läpi korttivalikoimani. Löysin kaksi Sköna Tingin korttia, jotka ostin viime vuonna Turun kirjamessuilta. En ollut malttanut lähettää niitä kenellekään, joten päätin ottaa ne kalenterikäyttöön. Toisesta tulisi etukansi, toisesta takakansi.
Korttien musta ei ole ihan niin syvä kuin guassilla maalatun kannen, joten sujautin väliin valkoista paperia Kirjavälityksen viime posteista.
Kannet olivat muuten superhienot jo pelkällä mustalla maalattuna – selän vihreä kangas näytti todella hyvältä mustan vierellä! Unohdin harmi kyllä kuvata komeuden.
Työhuoneessani on kaksi vanhaa kirjoituskonetta, joita ei ole käytetty muuna kuin koristeena vuosikausiin. Ihme kyllä toisen mustenauhassa riitti vielä vuosiluvun verran väriä! Nollaa siinä Olympiassa ei ole, eli iso O-kirjain hoitaa nollan virkaa.
Melkein valmis! Mutta… kestävyys. Jouduin tekemään kompromissin ulkonäössä ja käyttämään kontaktimuovia. En tiedä, miten muuten olisin saanut värin, kortit ja paperit pysymään siisteinä.
Jostain selittämättömästä syystä kaapissamme on useita rullia kontaktimuovia, joten pääsin saman tien verestämään kirjanpäällystystaitojani. Still got it, yhtäkään kuplaa tai ryppyä ei syntynyt! Kontaktimuovi ei ole lempparini pintamateriaalina, mutta tällä nyt mennään, koska parempaakaan en keksinyt.
Ja siinä se nyt on: vuoden 2020 kalenterini.
Viimeisessä kuvassa kalenterini supervoima ja viimeinen silaus käytännöllisyyteen: aina kuukauden vaihteessa kalenterissa on tyhjä aukeama. (On siinä myös yleiskatsaus tulevaan kuukauteen, mutta se on minulle tarpeeton.) Tämä mahtava aukeama on helpottanut elämääni hämmästyttävän paljon.
Vasemmalle puolelle kirjoitan kuukauden to do -listan. Siis ne sellaiset työt, jotka vaativat aikaa ja jotka täytyy aloittaa ennen deadlinea. Apurahahaut, luvatut tekstipalautteet, isompien koulutusten suunnittelut, veroasiat, kilpailut, luvatut tekstit… Ne ovat usein niitä töitä, joiden tekemiselle ei merkata tiettyjä kellonaikoja (kuten palavereille, haastatteluille, opettamiselle), vaan jotka hoidetaan joustavasti kaiken lomassa. Tässä ne pysyvät mielessä ja helpottavat kunkin kuukauden työmäärän arviointia.
Oikealle puolelle kirjaan kuukauden aikana lukemani kirjat. Tämän kummempaa lukupäiväkirjaa en pidä, mutta tämän pohjalta pystyn tekemään kirjavuosikatsaukseni.
Seuraavaksi voinkin ryhtyä siirtelemään merkintöjä ensi vuoden kalenteriin. Joulukuuta lukuunottamatta joka kuulle onkin jo jotain työtehtävää: kouluttamista, juontamista, työpajoja. Lisääkin mahtuu – toivotan tervetulleeksi erityisesti kirjoittamista ja esiintymistä vaativat työt, niitä on tiedossa vielä ihan liian vähän!
Päiviä 