Kirjallisesti.
Huono mainosnainen täällä hei! Unohdin kertoa täällä, että huomenna tiistaina 12.5. kertoilen Sanataideohjaajan oppaasta Tulenkantajien kirjakaupassa Tampereella. Ettei menisi ihan yksinpuheluksi, minua haastattelee kirjailija Terhi Rannela. Aloitamme keskustelun klo 18, ja mukaan saa kernaasti liittyä kuuntelemaan ja kyselemään. Lisätietoja mm. täällä.
Tervetuloa!
Näin joskus käsityöblogissa ilmaisun ”tadaa-blogi”. Ilmausta käytettiin itseironisesti, kun bloggaaja muisti kirjoittaa vain silloin, kun oli saanut valmiiksi jotain hienoa ja suuritöistä. Että valmista täällä vain pukkaa, ja taas päättelin langanpäät ja ompelin sen viimeisenkin napin!
Minulla on nyt hieman tadaa-olo. Mutta toisaalta niitä oloja ei ole aina ja jatkuvasti saati koko ajan, joten nautiskellaanpa nyt niistäkin. Sillä ta-daa: Sanataideohjaajan opas on tullut painosta!
Minä, joka en yleensä suuremmin innostu valkoisesta, olen todella tyytyväinen kirjan ilmeeseen. Valkea pohja on raikas tausta kirkkaanväriselle puulle, joka versoo kannessa. Postinkantaja ehti tuoda paketin eilen ennen kuin lähdin opettamaan Lahteen, joten yksi esikoismussukka pääsi jo matkalle mukaan.
Illalla kotiin päästyäni kaadoin itselleni lasin kuohuviiniä ja skoolasin oppaalle. Monta vuotta sen parissa meni, välillä intensiivisemmin, välillä reiluja taukoja pitäen. Mutta nyt se on valmis. Hus, maailmalle siitä.
Tunnustan: en uskaltanut eilen lukea kirjaa kovin tarkkaan. Osin siksi, että teksti on liiankin tuttua äskeisen oikolukuprosessin jäljiltä, osin siksi, että pelkään löytäväni virheitä. Pienet kirjoitusvirheet ovat anteeksiannettavia, mutta asiavirheet – toivottavasti niitä ei ole jäänyt tekstiin. (Yksi kirjoitusvirhe löytyi jo, mutta enpä vielä paljasta, millainen ja mistä se löytyy – saapa nähdä, ovatko muut yhtä sokeita kuin itsekin olin oikolukiessani…)
Seuraavat projektit kaipaavat jo tekijäänsä. Mutta ensin pieni pysähdys, tajuaminen: tämä on nyt valmis.
Sanataideohjaajan opas on ollut pitkä projekti. Suunnitelmia, ideoita, tekstinpätkiä ja taustamateriaalia on kertynyt jo vuosien ajan. Välillä tekstiä on virrannut kiivaasti, toisinaan tiedosto on saanut levätä jopa kuukausitolkulla. Mutta nyt, lopulta, se alkaa näyttää valmiilta. Tulostin tänään paperinipun, jonka lupaan lukea vielä tällä viikolla. Taittovedokset. Eilen sai sähköpostiin sellaisen kuvan, joka säväytti enemmän kuin mikään kuva pitkiin aikoihin. Kansikuva.
Mikä ilo, kun graafikko on tavoittanut kirjan sisällön! Kiitos, Tarja Kettunen!
Vielä on jonkin verran töitä tehtävänä, ennen kuin käsikirjoitus sujahtaa painokoneiden ravinnoksi ja muuttaa muotonsa fyysiseksi kirjaksi. Sen jälkeen – todennäköisesti jo ensi kuussa – Sanataideohjaajan opas löytyy kirjakaupoista, niin verkosta kuin kivijalasta. Olkoon se iloksi ja hyödyksi!
Tämä vuosi on ollut erilaisten tekstiprojektien aikaa. Kolumnien ja kritiikkien lisäksi olen kirjoittanut draamaa ja tietotekstiä sekä toimittanut novelliantologiaa. Ihanan erilaisia töitä, vaihtuvia näkökulmia, oppimisen paikkoja.
Tietoteksti eli Sanataideohjaajan opas on nyt kustannustoimittajan luettavana, mutta tässä kommentteja odotellessani havaitsin, että minähän olen jo Avaimen kevään katalogissa. Tai siis tuleva kirjani. Katsokaa vaikka, sivulla 11 !
Tämähän tietää myös sitä, että vielä on töitä tehtävänä, ennen kuin tohdin luovuttaa tekstin kaiken kansan tutkittavaksi. (Ja sitä, että vähnän alkaa hirvittääkin!) Mutta mahtavaa, että ollaan jo tässä vaiheessa. Tekstin tekeminen on alkanut läänintaiteilijavuosieni alussa, noin vuonna 2010, ja onhan se jo sitä ennenkin mielessä muhinut. Välillä eteneminen on ollut hidasta, mutta toisaalta: olenpahan ehtinyt ajatella lisää, oppia enemmän, havaita monenlaista. Toivottavasti hauduttelun tulokset maistuvat myös lukijoille.
Ja enköhän kohta pääse linkkailemaan toisenkin projektin kuulumisia…
Päiviä 