Näin joskus käsityöblogissa ilmaisun ”tadaa-blogi”. Ilmausta käytettiin itseironisesti, kun bloggaaja muisti kirjoittaa vain silloin, kun oli saanut valmiiksi jotain hienoa ja suuritöistä. Että valmista täällä vain pukkaa, ja taas päättelin langanpäät ja ompelin sen viimeisenkin napin!
Minulla on nyt hieman tadaa-olo. Mutta toisaalta niitä oloja ei ole aina ja jatkuvasti saati koko ajan, joten nautiskellaanpa nyt niistäkin. Sillä ta-daa: Sanataideohjaajan opas on tullut painosta!
Minä, joka en yleensä suuremmin innostu valkoisesta, olen todella tyytyväinen kirjan ilmeeseen. Valkea pohja on raikas tausta kirkkaanväriselle puulle, joka versoo kannessa. Postinkantaja ehti tuoda paketin eilen ennen kuin lähdin opettamaan Lahteen, joten yksi esikoismussukka pääsi jo matkalle mukaan.
Illalla kotiin päästyäni kaadoin itselleni lasin kuohuviiniä ja skoolasin oppaalle. Monta vuotta sen parissa meni, välillä intensiivisemmin, välillä reiluja taukoja pitäen. Mutta nyt se on valmis. Hus, maailmalle siitä.
Tunnustan: en uskaltanut eilen lukea kirjaa kovin tarkkaan. Osin siksi, että teksti on liiankin tuttua äskeisen oikolukuprosessin jäljiltä, osin siksi, että pelkään löytäväni virheitä. Pienet kirjoitusvirheet ovat anteeksiannettavia, mutta asiavirheet – toivottavasti niitä ei ole jäänyt tekstiin. (Yksi kirjoitusvirhe löytyi jo, mutta enpä vielä paljasta, millainen ja mistä se löytyy – saapa nähdä, ovatko muut yhtä sokeita kuin itsekin olin oikolukiessani…)
Seuraavat projektit kaipaavat jo tekijäänsä. Mutta ensin pieni pysähdys, tajuaminen: tämä on nyt valmis.
Päiviä 