Mitä tuli luvattua, mitä tuli pidettyä? Sisältää uuden lupauksen!

Ei enää kvartaalikatsauksia uudenvuodenlupauksiin, vaan silmäys koko vuoteen 2014. Lupasin joogata väihintään kerran viikossa ja miettiä tarkemmin hankintojani. Kerrankin osasin luvata riittävän lempeästi!

Materiahankintojen suhteen en pysynyt ihan niin tarkkana kuin alkuvuodesta ajattelin. Matkat ovat hankalimpia – se, että on ulkomailla, jotenkin oikeuttaa ostamaan huivin, korvakorut, villalankaa, kengät… Toisaalta kotimaassa ollessani en juurikaan osta vaatteita tai koruja, joten kenties matkamuistoshoppailu suodaan. Saan myös iloa siitä, että muistan paikkoja vaatteista ja asusteista. Tämä laukku Venetsiasta, nämä kengät Prahasta, tämä paita Tallinnasta, nämä korvakorut Berliinistä… Tai ihan kotimaanmatkailua: tämä huivi ja kirja Helsingistä, kun kävin ihan vain hengailemassa isolla kirkolla.

IMG_4126

Olisin voinut miettiä muistiinpanoperusteeni tarkemmin. Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa, miksi kirjaan nopeasti kuluvan kosmetiikan mutta en vaikkapa suklaata. Tai miksi kirjaan e-kirjat mutten Netflixiä. Jaksoin kuitenkin naputella listaani loppuvuoteen saakka, kunnes joulukuu hyydytti kokonaan. Ehkä ne joululahjat katkaisivat kamelin selän – mikäs pointti tässä muille ostetun kirjaamisessa olikaan?

Ehkä maallisen omaisuuden vähentäminen on muutenkin ”ilmassa”, aiheesta näkyy blogimerkintöjä ja lehtijuttuja vähän väliä. Huomasin miettiväni vuoden mittaan yhä useammin, mitä omistan ja miksi. Isoja tai radikaaleja tekoja en ole ryhtynyt tekemään, mutta olen siivoillut hyllyjä hissukseen. Ja yritän entistä ahkerammin luopua sellaisesta, jota en enää tarvitse. Ja ennen kaikkea jättää jo kaupassa ostamatta sellaisen, mikä kuitenkin jää vain hyllyntäytteeksi.

Entäpä jooga? Ensimmäisen puolen vuoden tulokset ovat nähtävissä täällä ja täällä. Loppuvuosi meni samankaltaiseen tahtiin. Heinä-joulukuussa yksi viikko livahti joogaamatta. YKSI VIIKKO. Tämä viikottaisuus on osoittautunut toimivaksi kohdallani, sillä se sallii satunnaisen laiskuuden, aikataulusäädöt, flunssat ja unohdukset. Ja kuitenkin muistuttaa pitämään edes jonkinlaista ryhtiä.

IMG_4484

Joogakertoja viimeiselle puolelle vuodelle kertyi 41, eli alle kaksi kertaa viikossa – siis noin 1,5 kertaa viikossa. En ole pakottanut yhden harjoituksen kestoa mihinkään muottiin, en keräile minuutti- tai tuntimääriä. On yhtä arvokasta joogata kymmenen minuuttia kuin puolitoista tuntia. Joskus on enemmän aikaa, joskus keho kaipaa vähemmän. Aktiivisin olin heinäkuussa, jolloin Endomondoon kertyi kymmenen merkintää. Loppuvuosi kului tasaisemmin, noin kuusi kertaa kuussa.

Toukokuussa saavutettu korppi-asana on ehdoton riemunaihe edelleen. Että tähänkin ihminen kykenee! Nykyään korppi on osa vakituista asanaharjoitteluani. Joinain päivinä se sujuu, joinain ei. Sellaista se on. Loppuvuodesta erityisesti kyyhkysasana on saanut huomiotani. Hitaasti mutta varmasti venyn, mutta linkissä näkyvään taaksetaivutukseen on vielä melkoinen matka. Tulevissa tavoiteasanoissani siintää myös jonkinlainen pincha, mutta sen kanssa ei sovi kiirehtiä.

Tavoiteasanat ovat tärkeitä, mutta eivät tärkeimpiä. Harjoitus on hyvä, vaikka jo paikallaan makaaminen olisi vaikeaa.

Mutta mitä vuonna 2015? Tuliko taas lupailtua jotain?

Toki.

Ajattelin jatkaa joogaa vähintään kerran viikossa -tapaani – sillä tapa siitä on jo tullut. Toinen lupaukseni on kirjoittaa joka päivä yksi runo. Kyllä, runo. Runprojektin jalo ajatus on paitsi tehdä jotain kaunokirjallista joka päivä, myös madaltaa omaa sietokynnystä. On selvää, että suurin osa teksteistä on latteita, kauheita, huonoja, tylsiä yms. Mutta nyt ei olekaan tarkoitus luoda kuolematonta lyriikkaa. Näitä runoja ei ole tarkoitus julkaista. En kirjoita runoja kenellekään. Ne ovat omia sormiharjoituksiani, tuokiokuvia, kokeiluita. Kenties jokin aihio jää vaivaamaan ja ryhdyn hiomaan sitä. Ehkäpä joku rivi kasvaa novelliksi tai muuttuu repliikiksi. Voi olla, että jotkut runot yhdistyvät kokonaisuudeksi. Ehkä, kenties, saattaapa olla. Mutta se ei ole tarkoitus eikä päämäärä. Tarkoitus on kirjoittaa ja sietää sitä, että välillä tulee mitä sattuu. (Toki tätä tulee harjoiteltua aina, kun jotain kirjoittaa… Mutta nyt on aivan erityinen lupa moiseen.)

Tätä projektia varten ostin kalenterin. Sellaisen, jossa on yksi sivu kullekin päivälle. Ja sille sivulle sitten se runo. Vuoden kuluttua kirjassa pitäisi olla 365 runohtavaa tekstiä – toivottavasti mahdollisimman monenlaisia! Olen hieman skeptinen kaikkien päivittäisyyteen liittyvien lupausten kanssa, mutta annan tälle mahdollisuuden. Phuuh.

Mainokset

Kvartaalikatsaus uudenvuodenlupauksiin, osa 2

Yli puolet vuodesta 2014 on mennyt. Miten uudenvuodenlupaukset ovat pysyneet mukana?

Yllättävän hyvin. (Ilmeisesti itseeni kohdistuvat odotukset eivät ole olleet valtavia, koska jaksan taas yllättyä…) Jooga on asettunut osaksi arkea, vaikka en ohjatuilla tunneilla käykään. Nyt kesällä siihen olisi taas mahdollisuus, Riihimäen maauimalassa on flow yoga -tunti tiistaisin! Vielä en ole päässyt mukaan, mutta kenties alkava viikko antaa mahdollisuuden.

20140713-182515-66315905.jpg

Joogakertoja on kertynyt kolmen kuukauden aikana 32, eikä yksikään viikko ole joogatta mennyt. Ei, vaikka kesäkuussa sitkas flunssa kesti parisen viikkoa. En tunnustaudu välineurheilijaksi, mutta pakko myöntää, että hyvä joogamatto on ihan ehdoton. Vanha markettimattoni joutaa nyt istuinalusiksi. Sen pito oli surkea, mikä vaikeutti tiettyjen asanoiden pitämistä. Toukokuussa päätin, että olen uuden maton ansainnut ja tilasin Mandukan matkamaton nettikaupasta. Yksi viisaimpia ja parhaimpia ostopäätöksiäni! Harmaa matto tuoksuu yhä voimakkaasti kumilta, mutta se on sen ainoa miinus. Pito on loistava, ja vaikka matto on ohut, se ei kotioloissa haittaa, harjoittelen usein villamaton päällä.

20140713-183050-66650591.jpg

Matto on niin ohut ja kevyt, että se on helppo pakata matkalaukkuun. (Kuva on kesäkuiselta matkaltani Haapsaluun.) Mattoa ei ole pakko rullata, vaan sen voi myös taitella neliöksi. Plussaa! Niinpä matto on ollut mukanani niin Haapsalussa kuin Ilmajoellakin, eikä joogaa ole tarvinnut unohtaa matkaamisen takia.

20140713-183311-66791556.jpg

Alkuvuodesta mietin myös tavoiteasanaa, johon haluaisin päästä tämän vuoden aikana. Bakasana, korppi, tuntui sopivan haasteelliselta, ei kuitenkaan mahdottomalta. Olisinpa saanut ilmeeni valokuvaan, kun toukokuussa yhtäkkiä huomasin tasapainottelevani käsieni päällä! Kuten kuvasta näkyy, käsiä en vielä saa suoraksi, enkä pysty pitämään asanaa montaakaan sekuntia. Mutta olen loputtoman ylpeä niistä pienistäkin hetkistä, jotka pysyn tasapainossa!

20140713-183728-67048388.jpg

Mitä materiahankintoihin tulee, olen ollut maltillinen. Toukokuussa ostin joogamaton lisäksi kirjoja ja juoksuvaatteita. Hankin myös ensimmäisen e-kirjani, jos pdf-latauksia ei lasketa. Olisi mukavaa sanoa jotain viisasta ja painavaa e-kirjoista ja paperikirjoista, mutta äh. Sisältö on tärkein, muoto toissijainen. Ei hyvä kirja huonone sillä, että sen lukee iPadilta.

Kesäkuussa shoppailin tuliaisia Haapsalusta. Toki myös jotain itselleni… Kuten kerän mahtavankeltaista villalankaa, joka pääsi jo sukkapariksi.

20140713-184241-67361748.jpg

Toinen villalankakerä odottaa vielä vuoroaan. Suuruudenhulluna epärealistina jätin valmiit Haapsalun huivit kauppaan ja tyydyin ostamaan kerän tuota ohuenohutta lankaa. Sillä kyllähän minä nyt yhden huivin itsekin… Kattellaan.

Huomaan, että matkat tekevät piikin materiaostoksiin. Olen laiska shoppailija kotimaassa, hankin lähinnä välttämättömyyksiä kuten kosmetiikkaa ja sukkahousuja. Mutta reissussa mukaan tarttuu koruja, lankaa, vaatteita. Mutta pidän siitä. En halua matkamuistoksi avaimenperää tai sormustinta, mieluummin pukeudun mekkoon, josta muistan paikan ja tilanteen, jossa se hankittiin.

Kolmas kvartaali on jo alkanut. Bakasana-treeni jatkuu, mutta käsilläseisontakin kiinnostaisi…

Kvartaalikatsaus uudenvuodenlupauksiin

Kerrankin voin käyttää sanaa kvartaalikatsaus!

Mietin vuoden 2013 loppupuolella, mitä voisin tehdä elämässäni toisin, mitä ehkä haluaisin muuttaa, haluaisinko ihan luvata itselleni jotain. Samoihin aikoihin pengoin jääkiekkokassia, johon olin sullonut kirpparille vietäviä (ja sellaisella jo kertaalleen myynnissä olleita mutta myymättä jääneitä) vaatteita. Eikä se yksi kassi edes riittänyt. Vein kenkiä ja vaatteita UFFin laatikkoon ja mietin, miten paljon kaikkea muuta tavaraa koti on pullollaan. Loppuvuodesta olin nähnyt myös Tavarataivas-dokumentin, ja vaikka sen viesti ei varsinaisesti tajuntaa räjäyttänytkään (materia ei tee onnelliseksi, check), se sysäsi kuitenkin miettimään omia kulutustottumuksia.

Viime vuonna kävin myös joogatunneilla enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Vuosi 2013 ei jää historiaan mahtavana juoksuvuotena (vaikka lenkillä kävinkin), mutta joogan suhteen heräsin uudelleen. Koska ohjatut joogatunnit eivät läheskään aina kaveeraa kalenterini kanssa, latasin iPadiin joogasovelluksen, jossa on valmiita ohjelmia. Nyt minulla on ohjaaja kotonani aina, kun haluan.

Mutta ne lupaukset! Ostamisen suhteen pohdin jopa täydellistä nollatoleranssia, eräänlaista älä osta mitään -vuotta. Mutta arvelin, että äkillinen ajatussäihke ei takaa vielä sitoutumistani. Ja minähän olen kohtuuden ystävä, en niinkään täyskieltojen. Tulin siihen tulokseen, että eniten motivoituisin ja kiinnostuisin siitä, että yksinkertaisesti tarkkailen ostoskäyttäytymistäni enemmän. Mieluiten en osta mitään -vuosi tämä voisikin olla – ei siis ehdotonta kieltoa mutta kehotus harkita tarkkaan. Päätin kirjata ylös kaiken tavaran ja kosmetiikan, jota ostan, myös lahjaksi. En siis ole laittanut muistiin kaikkea, mihin rahaa käytän. En kirjaa kahvilakäyntejä, Netflixin kuukausimaksua, junalippuja, teatterilippuja, viinilasillisia tai ruokaostoksia. Mutta kosteusvoiteet, kynsilakat, kirjat, vaatteet, huonekalut, kynttilät, pakastepussit ja korvakorut kylläkin. Puhelimeni muistiinpanoissa on tiedosto, jonne naputtelen kuukausittain tavara- ja kosmetiikkaostokseni sekä sen, mitä ne ovat maksaneet.

Joogaheräämisen myötä aloin seurata Instagramin joogeja. Nämä #instayogit taipuvat hämmästyttäviin asentoihin, heidän kehonsa eivät piittaa painovoimasta ja käsivartensa pursuavat voimaa. Heistä osa myös joogaa aina meren rannalla auringonlaskussa, ja heidän kuvansa ovat tyylikkäitä ja kauniita ja aseteltuja, jopa siinä määrin, että se häiritsee ja saa miettimään joogan perimmäisiä tavoitteita. (Ja aina mietin, kuka heitä kuvaa, kenet he ovat ottaneet mukaan ikuistamaan joogasessionsa.) Osa heistä hashtagaa kuvaansa #yogaeverydamnday, mikä toki olisikin hieno tavoite. Joogaa joka päivä, kiitos! Mutta jälleen tiesin rajani: ei tule onnistumaan. Ja kun ei onnistu, tulee paha mieli ja pitkä joogatauko. Niinpä ajattelin, että every damn week. Kerta viikossa on jo hyvä, useampi kerta on jo superia. Ei vähimmäisaikoja – viidenkin minuutin joogaharjoitus lasketaan.

20140401-130142.jpg

 

Mitä on tapahtunut?

On kiehtovaa nähdä, millaista materiaa ostaa. Näkeehän sen arjessakin, että tuollainen kirjahylly, mutta pelkkänä listana ostokset näyttäytyvät vielä hieman toisin. Tammikuussa olin todella niuho ja harmittelin, että ripsiväri ja rajauskynä ja puuteri loppuivat miltei yhtä aikaa ja jouduin kosmetiikkaostoksille. Yritin pitää tiukkaa ostamattomuuslinjaa, mutta välttämättömyyksiä (kuten ystävän syntymäpäivälahja) oli tietenkin hankittava.

Helmikuun listasta tuli pitkä. Kävin Tallinnassa perinteisellä TÄH-matkalla, mikä tarkoittaa vaate- ja koruhankintoja, lisäksi hankimme kotiin uusia kirjahyllyjä Ikeasta. Monitoimilaitekin löytyi alesta. Say no more. Väitän silti, että ostokset olivat harkittuja ja tarpeellisia. Myös kukkakuvioiset sukkahousut. Maaliskuu oli maltillinen. Pari kirjaa, sukkia ja lahjakori – siinä se. Ah, ja yhdet sukkahousut (KISSASUKKAHOUSUT! – ostos perusteltu).

20140401-135006.jpg

 

Fiksu ihminen tietenkin vielä heittäisi aina jotain pois samalla, kun tuo kotiin uutta. Mutta en ole ottanut stressiä siitäkään. Tammikuussa ruokin UFFin laatikkoa vielä huiveilla ja käsilaukuilla, ja joitain kirjoja olen laittanut kiertoon. Peltosaaren kierrätyskeskukseen päätyi vanha yöpöytä ja toimistotavaraa.

En tee tätä tarkkailua rahan vuoksi, vaan siksi, että havahtuisin jo kaupassa kysymään, tarvitsenko tätä aivan varmasti. On nurinkurista heräteostella luomivärejä ja sukkahousuja mutta huokaista, että hierojalle meneminen on liian kallista.

Joogan suhteen olin skeptisempi, mutta toisin kävi. Helmikuussa lipsahti yksi kalenteriviikko joogaamatta, muutoin olen pitänyt tavoitteestani kiinni. Joogakertoja on tullut 24, eli keskimäärin kaksi kertaa viikossa olen levittänyt maton lattialle ja vetänyt joogasukat jalkaani.

En ole valokuvannut saati videoinut harjoituksiani, joten todistusaineistoa mahdollisesta kehityksestäni ei ole olemassa. Mutta jotkut asanat tuntuvat helpommilta kuin ennen ja välillä olo on suorastaan taipuisa. Päivät kuitenkin vaihelevat, ja asana, joka oli helppo viime viikolla, onkin tällä viikolla hankala ja epämiellyttävä ja turhauttava. Tasapainoa vaativat asennot kertovat usein heti, missä pääkoppa menee. Mutta se on ollut helppo huomata, että jooga tekee hyvää. Kroppa osaa jo kaivata sitä, jos välissä on liian monta päivää – ja mieli myös.

Kohti seuraavaa kvartaalia!