Teekalenteribonus

Laitoin nämä sievät pikkuiset Kusmin teepurnukat talteen, koska – no, en vain malttanut laittaa metallinkeräykseen. Sitten sain idean. Luultavasti näin valokuvan, luin blogista tai huomasin jonkun facebook-päivityksen.

Aloin kerätä kynttilänpätkiä ja -jämiä. Googlasin ohjeita ja kieputin kalastajanlankaa nelinkertaiseksi. Lopulta sulatin kynttilänjämät vesihauteessa, ankkuroin sydänlangat metallilangalla ja valoin teepurnukoihin kynttilät.

Hämmästyttävää kyllä, aikaa ei mennyt kuin reilu tunti kaikessa rauhassa puuhastellessa, ja melko strömsöläisissä tunnelmissa pysyttiin. Lopputulos on vallan soma, ja eiköhän näitä polttaakin malta. Sillä ainahan voi valaa uudet kynttilät.

Hyvää uutta vuotta!
Lämmittäviä teekupposellisia, rauhallisia teehetkiä, uusia elämyksiä ja nautintoja!

Teekalenteri, 24. päivä

Vahvan mausteiset teet ovat suosikkejani, ja yksi kauneimmista teepurnukoistani on Kusmin Sweet Love. Itämaisia viitteitä, reipaan pinkki väri – ja sitten se tee. Paljain silmin voi havaita ainakin kardemummaa, pippuria, inkivääriä… ja mikä tuoksu! Sweet love indeed.

Jouluiset mausteet sopivat erinomaisesti teehen, joten mikäs tässä on siemaillessa.

Put the kettle on, sanoo korttikin. Näin teen, tehkää tekin.

Hyvää ja rentouttavaa joulua, rauhaa ja rakkautta vuodelle 2015. Ja paljon teehetkiä!

Teekalenteri, 23. päivä

On oikeastaan yllättävää, miten vähän minulla on teekirjallisuutta. Löysin kaksi tieto-opusta hyllystäni. Ja niistäkin toinen on venäjänkielinen, enkä ymmärrä tekstistä käytännössä mitään. Paitsi sen, että kirja käsittelee teetä.

Toinen kirja on Afternoon tea – Iltapäivän teehetki, peribrittiläisillä kuvilla täydennetty reseptikirja, josta löytyy ohje niin skonssien kuin high tean voileipiinkin. Puhumattakaan sitruunakakusta, lemon curdista, mince meat piesta… Viehkeästä brittihengestä huolimatta kirja on alun perin ruotsinkielinen. Jostain syystä tekijöistä ei pahemmin huudella – kannesta heidän nimiään ei löydy lainkaan, ja nimiösivulla mainitaan nimet Holm, Gradvall, Forslin ja Milis. Kirjan lopusta löytyy tieto, että kirjan ideasta, projektinjohdosta ja rekvisiitasta on vastannut  Ingela Holm, tekstistä Jan Gradvall, resepteistä ja ruokastailauksesta Liselotte Forslin ja kuvista Milis Nilsson. Kirjan on suomentanut Kaija Valkonen.

Haaveilen teekutsuista, joille voisin leipoa enemmänkin näitä kirjan herkkuja. Ja tietenkin tarjolla olisi haudutettua teetä, eri laatuja, kukin omassa teekannussaan. Ruusukuppeja kaapista ei löydy, mutta kenties teekutsut onnistuisivat vähemmälläkin englantiestetiikalla.

Venäjänkielinen teeteos on napattu vuosia sitten Tampereen yliopiston käännöstieteen laitoksen Ota tästä -hyllystä, johon ihmiset jättivät kirjoja kiertoon. Taisin tuolloin tuskailla venäjänopintojeni kanssa (aloitin ihan alkeista ja suoritin toisen vieraan kielen opinnot venäjästä) ja nuhjuinen, jo hieman hajonnut kirjanen näytti sympaattiselta. Kirjan on kirjoittanut V. V. Pohlebkin ja se on ilmestynyt vuonna 1981. Lisätietoja varten tarvitsisin lisää kielitaitoa.

Sisäkannen keltavihreä kuvitus voisi olla teepakkauksista. Itse tekstin lomassa on viininpunaisia piirroskuvia, joista kielitaidotonkin voi ymmärtää jotain. Kyllä noilla ohjeilla on teetä keittää.

Teekalenteri, 19. ja 20. päivä

Eilen urakoin syksyn työasiat melkein valmiiksi – mutta vain melkein, sillä illaksi oli aikataulutettu Tärkeä Meno: joulutapaaminen ystävien kanssa. Sen keskellä bloggaaminenkin jäi, pahoitteluni!

Kuten tavallista, annoimme ja avasimme joululahjamme jo eilen. Ystäväni tietävät, mikä on lempijuomaani, niinpä paristakin paketista löytyi – teetä.

Kuvan söpöläiset ovat Nordqvistin valikoimaa, China Silvery Strawberry, hopeisia teemansikoita. Rakastan näitä teepalloja, jotka sidotaan kauniisti ja jotka avautuvat haudutettaessa kukkasiksi. Mansikalta nämä tuskin maistuvat, sillä nämä on valmistettu vihreästä teestä.

Oi joululoma, rauhalliset aamut ja illat, iso teemuki ja kaikki maailman aika! Ehkäpä aattoaamu alkaa parhaiten silvery strawberryn kanssa.

Toinen teelahja lupaa lisää rentoutumista, sillä Twiningsin Christmas Wishes -teessä ei ole kofeiinia lainkaan. Soma pakkaus (joka ei suostunut kuvautumaan kauniisti) sisältää kamomillaa, rooibosta, kanelia ja päärynäaromia. O helga natt, tervetuloa!

Teekalenteri, 16. päivä

Muisto:

Join teetä jo lapsena. En muista, milloin tapa alkoi, mutta muistan, miten yhteen aikaan hyvän teen resepti oli helppo: Vahvaa Earl Grey -teetä, maitoa ja runsaasti sokeria – vähintään kolme palaa. Tee maistui hyvältä voileivän kanssa ja se nautittiin keittiön pöydän ääressä. Luultavasti luin samalla Aku Ankkaa tai Koululaista.

Myöhemmin kuulin, että mainitunlainen tee tunnetaan Britanniassa kaivosmiesten teenä. Vahva tee virkistää, sokeri antaa energiaa, teehetki suo tauon työstä.

Nykyään en lisää teeheni sokeria enkä maitoa, eikä Earl Greytäkään tällä hetkellä löydy teevarastosta. Ehkä pitäisi kokeilla lapsuuden makuaa uudelleen. Maistuisikohan vielä?

Teekalenteri, 13. ja 14. päivä

Oho, hupsis, aarhg ja anteeksi!

Eilen oli sen verran tärkeitä vieraita, että blogin päivittäminen unohtui tyystin. Yksivuotias veljenpoikani tuli vanhempiensa kanssa kyläilemään, ja noin harvinaisten ja odotettujen vieraiden seurassa bloggaaminen ei ole ajatuksista ensimmäinen. Pikkumies näytti olemisen mallia hymyilemällä ja innostumalla suunnilleen kaikesta. Pahan mielen puuskat kestivät vain vähän aikaa, koska pian mieleen tuli taas jotain, joka sai nauramaan. Energiaa kaverilla enemmän kuin meissä aikuisissa yhteensä, mikä viimeistään nukkumaanmenon hetkellä tuli todistettua…

Mutta koska eilinen teekalenteripostaus jäi väliin, yhdistetään se tämänpäiväiseen. Ei se niin vakavaa ole, eihän?

Tänään olen muistellut kolmen vuoden takaista matkaa Edinburghin kansainvälisille kirjailijafestivaaleille. Mainioon matkaseurueeseemme kuului joukko suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita sekä minä ja silloinen Hämeen taidetoimikunnan pääsihteeri Saara. Saara on myös intohimoinen teeihminen, joten ei ihme, että aamiaispaikaksemme sovittiin hurmaava paikka nimeltä Eteaket.

Matka oli muutoinkin mitä parhain, mutta teekalenterissa on tietenkin mainittava, miten ihanaa oli saada teetä joka paikassa. Kävimme kustantamoissa ja kirja-alan muiden toimijoiden luona – ja aina tarjolla oli teetä, jo pannussa odottamassa. Silloin nautin vielä mustan teeni maidon kera, ja skotit ymmärsivät tätä tapaa erinomaisesti. Maitokannu oli aina valmiina!

Jostain syystä emme lopulta nauttineen perinteistä kello viiden teetä Eteaketissa emmekä missään muuallakaan. Mikä loistavaa syy tehdä uusi matka Edinburghiin! Kaupunki oli viehättävä ja keskusta kompaktin kokoinen, ja ihmiset niin ystävällisiä.

How about a nice cup of tea, love? I’ll put the kettle on.

Teekalenteri, 12. päivä

Ensimmäisenä opiskeluvuonnani opin kovasti asioita. Mm. kasan kirjallisuustieteellisiä termejä, optimaalisen reitin Koskikeskuksen halki (talvella oli kylmä ja matkalla teki mieli lämmitellä), tofumunakkaan tekemisen ja sen, milloin Sputnikiin kannattaa mennä ettei joudu jonottamaan. Opin myös, että jos kaupasta ei saa kaneliteetä, sitä voi tehdä itse.

Sattuipa nimittäin niin, että löysin (todennäköisesti joltain alehyllyltä) mustaa kaneliteetä ja tykästyin siihen. Mutta kun tuotetta ei enää löytynyt, oli tehtävä oma sekoitus. Kuumaa vettä, mustaa teetä ja kanelitanko hautumaan mukiin. Kas näin! Yksinkertaisen nerokas resepti oli valmis ja juoma hyvää. Kanelitankojen plussaksi voidaan laskea se, että niitä voi käyttää useamman kerran.

Ylipäätään teen maustaminen antaa mahdollisuuden omien mieltymysten tarkkaan huomioimiseen. Miten vahvaa teetä haluan, miten paljon mausteen pitää maistua, millaisia makuyhdistelmiä etsin…

Kokosin leikkuulaudalle ne mausteet, joita tällä hetkellä kaapeista löytyi. Kanelia, toki. Sitruuna on klassikko – teen joukkoon voi tirauttaa hieman mehua tai leikata sopivan viipaleen kellumaan. Inkiväärinpalaset sopivat sekä mustaan että vihreään teehen, myös sitruunan kaverina. Kuvassa näkyvä jauhe on lakritsia, jota kannattaa annostella varovaisesti, ettei maku pääse liian vahvaksi. Liika-annostelu tuntuu myös verenpaineessa! Kardemummaa lisäisin erityisesti mustaan teehen, mutta miksipä sen maku ei sopisi vihreäänkin teehen. Siemenkotia ei ole pakko rikkoa.

Jos haudutan teetä pannullisen, jätän usein mausteet pannuun senkin jälkeen, kun olen siivilöinyt teelehdet pois. Ainakin inkivääri voimistuu mukavasti saadessaan muhia hieman pidempään. Teenlehdet muuttuisivat siinä ajassa jo kitkeriksi.

Mitä muuta teen joukkoon voisi laittaa? Vaniljaa, tähtianista, mintunlehtiä, kuivattuja ruusun terälehtiä, appelsiininviipaleen… Myytävänä on todella hyviä valmiiksi maustettuja teelaatuja, mutta jos niitä ei ole saatavilla ja vaihtoehtona ovat vain keinotekoisilla sitrusaromeila höystetyt pussiteet, kannattaa kääntyä oman maustekaapin puoleen. Ja mikä mukavinta, pohjaksi voi valita juuri sen oman lempiteen, oli se mustaa, vihreää, valkoista tai rooibosta.