Sata sanaa: Savilinnankatu

”Ai täällä on näin upea sisäpiha!” vuokra-asunnon välittäjä havaitsi asuntonäyttöön tullessaan. Isossa yksiössä tungeksi väkeä. Yllätyin, kun minut valittiin. 40 neliötä omaa tilaa, leveät ikkunalaudat. Niillä istuin hiljaisina öinä. Pendolinot kiisivät ohi, valohelmimadot. Kun tavarajunat jarruttivat, kirskunta kantautui kirkkaasti neljänteen kerrokseen.

Yliopistolle käveli kolmessa vartissa, busseja en käyttänyt enkä polkupyörää omistanut. Metsästin Valintatalosta aletuotteita ja söin paljon raakaa sipulia, ranskalaisia ja chilimajoneesia.

Tien toisella puolella oli punaisia puutaloja. Mietin, millaista olisi asua niissä, millaiset ihmiset asuivat niissä. Olivatko he onnellisempia kuin minä?

Soitin pianoa ja sain viereisen rapun seinänaapurilta joulukortin, jossa hän kiitti konserteista. Paksut kiviseinät eivät eristäneet kaikkea.

IMG_3270

Taustaa: Asuin Tampereella ensimmäisen kerran vuosina 1999–2010. Hiljattain tein kävelykierroksen, jonka aikana kävin jokaisessa entisessä kotiosoitteessani tässä kaupungissa, yhteensä seitsemässä paikassa. Ovikelloja en soitellut, viivähdin vain tuokion pihassa, kirjoitin ajatuksia ja havaintoja muistikirjaani. Olen tiivistänyt tuokiot sataan sanaan per osoite. Aiemmat osat: Papinkatu, Sammonkatu ja Kuikankatu.

3 vastausta artikkeliin “Sata sanaa: Savilinnankatu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s