En ollut suunnitellut oman asunnon hankkimista, mutta puolivahingossa kysyin, paljonko voisin saada asuntolainaa. Tai saisiko yksin asuva freelancer mitään.
Sai sen verran, että laittoi lainarahat kahden huoneen ja keittiön kulma-asuntoon ensimmäisessä kerroksessa.Välittäjä vei ylimmän kerroksen tuuletusparvekkeelle. ”Täältähän näkyy Näsijärvi, olisi pitänyt mainita esitteessä”, hän nauroi. Edes Tampereella pitkään asuneet ystävät eivät tienneet, missä on Saukonmäki. Sopivan sivussa, silti lähellä, opimme.
Revin vaaleanhaaleita tapetteja Foo Fightersin ja Apulannan tahtiin, hikoilin ja nautin. Oma koti! Maalasin seinät keltaisella ja punaisella, julistin niillä omaa lupaa. Koira teki pesän eteisen kaappiin, torkkui siellä kun remontoin.
Kun muutin kotiini, värien huomaan, katua reunustivat heleänvihreät koivut.
Taustaa: Asuin Tampereella ensimmäisen kerran vuosina 1999–2010. Hiljattain tein kävelykierroksen, jonka aikana kävin jokaisessa entisessä kotiosoitteessani tässä kaupungissa, yhteensä seitsemässä paikassa. Ovikelloja en soitellut, viivähdin vain tuokion pihassa, kirjoitin ajatuksia ja havaintoja muistikirjaani. Olen tiivistänyt tuokiot sataan sanaan per osoite. Aiemmat osat: Papinkatu, Sammonkatu, Kuikankatu, Savilinnankatu Turjankatu ja Ilmarinkatu. Vainiokatu on osoitesarjan viimeinen osa.
Päiviä 
Saukonmäki on upea miljöö ja paikka. Itekin muinoin katsoin ensimmäistä omistusasuntoa juuri sieltä, mutta silloin ei hinta osunut kohdalleen ja pysyin kosken länsipuolella.
Harkitsin hetken paluumuuttoa sinne, kun siipan kanssa etsimme yhteistä asuntoa. Lähdimme fiilistelemään aluetta, ja Saukonmäen lokit töräyttivät vastalauseensa takeillemme. Otimme sen merkkinä emmekä enää miettineet Saukonmäkeä, vaan teimme tarjouksen Kalevan asunnosta. 😄