Sata sanaa: Kuikankatu

Kaipasin omaa tilaa, päädyin omakotitalon yläkertaan. Kun muuttomiehet kantoivat pianoani portaissa, toinen kertoi jonottavansa polvileikkaukseen. Soitin hänelle uudelleen ennen kuin hänet leikattiin.

Talon takaa kulki junanrata. Katselin Jyväskylästä tulevia junia ja toivoin, että eräs tietty istuisi sellaisessa ja tulisi pian luokseni. Usein ei tullut. Kun juna suhahti ohi, astiakaapissa helisi.

Nautin isosta olohuoneesta ja vuokrantajan jättämästä kirjahyllystä, joka majoitti orastavan kotikirjastoni. Suihkusta oli vaikeaa saada lämmintä vettä. Kylmän suihkun jälkeen veri kiersi.

Nyt radanvarren maitohorsmat ovat haalistuneet ja villaantuneet. Puiden lehdet kahisevat tuulessa, naapuripihojen puut notkuvat omenista. Kuulen junan kohinan, sen mentyä on taas hiljaista. En asunut täällä enää sadonkorjuuaikaan.

IMG_3274

Taustaa: Asuin Tampereella ensimmäisen kerran vuosina 1999–2010. Hiljattain tein kävelykierroksen, jonka aikana kävin jokaisessa entisessä kotiosoitteessani tässä kaupungissa, yhteensä seitsemässä paikassa. Ovikelloja en soitellut, viivähdin vain tuokion pihassa, kirjoitin ajatuksia ja havaintoja muistikirjaani. Olen tiivistänyt tuokiot sataan sanaan per osoite. Aiemmat osat: Papinkatu ja Sammonkatu.

4 vastausta artikkeliin “Sata sanaa: Kuikankatu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s