”Vois katsoa tänään jonkun leffan?”
Kiva, suorastaan viattoman helpolta kuulostava idea. Joo, katsotaan vaan! Kunnes päästään seuraavaan vaiheeseen: täytyy päättää, mitä katsotaan. Valinta ei ole helppo edes yksin ollessa, ja jos valitsijoita on enemmän, homma ei varsinaisesti helpotu. Kaipaisiko tänään kepeää romantiikkaa, teinikomediaa, historiallisia hetkiä vai avaruustaisteluita? Jaksaako yli kolmetuntista leffaa sitten kuitenkaan? Joo ei tuo näyttelijä, yleensä en ole tykännyt siitä. Kuka sai viimeksi valita elokuvan?
Erilaisissa suoratoistopalveluissa voi olla satoja elokuvia – miten niistä valitaan juuri se tälle päivälle paras? Tai miten leffakaveri innostetaan katsomaan oma suosikki? Kauanko aikaa valitsemiseen voi käyttää? (Vastaus: todella kauan.) Vaihtoehtohalvaus uhkaa.
Meillä asian on ratkaissut nerokas keksintömme. Saanko esitellä:
LEFFAPURKKI.
Leffapurkki ratkaisee valintaongelmat ja tarjoaa yksinkertaisen ratkaisun.
Leffapurkki tehdään näin:
Purkin käyttäjät miettivät, mitä elokuvia he haluaisivat tulevaisuudessa kotonaan katsoa. (Jos katsojia on useita, kannattaa miettiä elokuvat siten, että ne sopivat esim. ikärajoiltaan tai genreiltään kaikille. Meillä esimerkiksi ei laiteta kauhua leffapurkkiin, koska minä en suostu katsomaan sitä.)
Sen jälkeen tarkistetaan, mitkä elokuvat ovat helposti saatavilla – niiden täytyy löytyä omista kokoelmista tai käytössä olevista suoratoistopalveluista. (On olennaisen tärkeää, että elokuvat ovat heti saatavilla, Leffapurkki ei toimi täysin, jos ollaan esim. kirjaston tai vuokraamon varassa.)
Halutut elokuvat kirjoitetaan lapuille. Lappuun kannattaa myös merkitä, mistä ko. taide-elämys löytyy (dvd, Netflix jne.). Sen jälkeen laput taitellaan pienemmiksi ja laitetaan purkkiin. Me käytämme post it -lappuja, koska ne liimautuvat nätisti kiinni, eli niiden avaamisessa on lisäjännitystä, kun sivut eivät heti irtaudu toisistaan.
Kas näin, Leffapurkki on valmis.
Kun aloimme koota Leffapurkkimme, käytimme apuna mm. Juha Virkin Sohvaperunan leffaraamattua (Docendo 2012), joka sisältää yli tuhat Virkin kirjoittamaa elokuva-arvostelua. Kirjan avulla oli helppo virkistää muistia (”Ai niin tääkin oli hyvä!”) ja kiinnostua uudesta (”Tämä olisi kiva nähdä!”).
Alun perin purkin kokoaminen alkoi siitä, että oma elokuvasivistykseni oli ikävän ohkainen. Tiesin useita ns. Tärkeitä Elokuvia nimeltä, mutten ollut koskaan nähnyt niitä. Niinpä purkkiin laitettiin rainoja, jotka laskimme yleissivistäviksi.
Mutta jos purkin käyttäjiä on kaksi tai enemmän, tärkeää on myös omien lempielokuvien näyttäminen toiselle. (Siinä on tosin riskinsä: miten suhtaudun, jos toinen inhoaa omaa ikisuosikkiani?) Lapuille päätyi siis myös sellaisia elokuvia, jotka toinen oli nähnyt kenties useitakin kertoja, mutta halusi vielä katsoa yhdessä.
Leffapurkin käyttöön liittyy pari sääntöä:
– Laput pyritään nostamaan vuorotellen. Ei saa kurkkia, mitä lapuissa lukee!
– Kun lappu on nostettu, sitä ei vaihdeta.
– Puolen tunnin sääntö: elokuvaa on katsottava 30 minuuttia. Sen jälkeen se voidaan keskeyttää ja mahdollisesti vaihtaa toiseen, jos yksikin katsoja niin haluaa.
Pidämme listaa elokuvista, jotka haluamme purkkiin lisätä, ja etsimme niitä kirpputoreilta – ja tietenkin Viiden Tähden Elokuvadivarista Tampereelta. Ja kun elokuva on katsottu, mitä todennäköisimmin viemme sen takaisin divariin. Ja otamme taas jotain uutta tilalle. Tarkoitus ei ole koota mittavaa elokuvakirjastoa kotiin, se ei tunnu tarpeelliselta. Vain harva elokuva saa jäädä omaan hyllyyn.
Puolen litran hillopurkki on tarjonnut jo kymmeniä elokuvaelämyksiä. Myönnän, että monen kohdalla olisin ollut ennakkoluuloinen ja lykännyt katsomista hamaan tulevaisuuteen, ellei purkki olisi määrännyt toisin. Ja miten paljon helpompaa katsottavan valitseminen onkaan!
Aina leffa ja fiilis eivät ihan kohtaa – vähän aikaa sitten perjantaielokuvaksemme päätyi Roman Polanskin ohjaama Pianisti. Hieno elokuva, mutta yli kaksi tuntia ahdistavia juutalaisvainoja ei ehkä olisi ollut ykkösvalintamme viikonlopun avaukseksi… Mutta näin Leffapurkki toimii. Itsepä olin kyseisen elokuvan purkkiin laittanut – koska pidän siitä (ja rakastan siinä soivaa Chopinin pianomusiikkia).
Hmm. Tänään voisi kyllä olla leffapurkki-ilta.
Päiviä 