Että voi ihminen unohtaa jääkaappimagneettirunot. En muista, että näistä olisi askarreltu runon runoa Riihimäellä asuessamme. Enkä ole ihan varma siitä, pääsikö yksikään runo Hämeenlinnankaan kodin jääkaapin oveen. Tulos: ainakin neljä vuotta jääkaappirunoitta.
Välillä on hyvä tehdä nopeita, pieniä tekstejä, joilla ei ole tarkoitus pyrkiä mihinkään. Ei saavuttaa tavoitetta, ei tehdä vaikutusta, ei jatkaa kokonaisuutta, ei aloittaa uutta, ei sopia raameihin, ei päätyä minnekään. Siihen tarkoitukseen nämä pienet magneetit ovat erinomaisia.
Metodini on yksinkertainen: otetaan etusormi-peukalo-otteella sopivan kokoinen kokkare sanamagneetteja. Tutkitaan, mitä saatiin, asetellaan jääkaapin oveen runoksi (pakastin käy jopa paremmin, koska silloin voi istua lattialla prosessin ajan). Ihaillaan tai vähintäänkin hyväksytään, jätetään joksikin aikaa paikoilleen. Toistetaan tarvittaessa.
Joskus syntyy kiehtovia sanapareja, tunnelmia, kuvia. Joskus lopputulos on vain – no, sanarykelmä. Mutta sillä ei ole väliä.
Sattuma määrää paljon, mutta sijansa on omallakin näkemyksellä. Joku toinen asettelisi sanat eri järjestykseen. Minäkin, jos hetki olisi toinen.
En tiedä, miksi puuha on juuri nyt niin rentouttavaa.
Ehkä vielä yksi.
Päiviä 
Ihania! Minäkin tahdon jääkaappimagneetteja ja istua keittiön lattialla, joka on ainoa viileä lattia tässä taloudessa, koska on kivilattia, ja sanoa sanoja jääkaapin kylkeen. Siinä olisi eväät lähellä :).
Ja niin monenlaiset eväät! ;)
Sinun on nyt laitettava sanamagneetit ostoslistalle. Kai niitä vielä myydään? Akateemisessa?
Toi pieni mutta ilmaisuvoimainen runo rohkeasta tyypistä on hieno. :) Entäs tämä remix jossa voivotellaan nykytilaa:
vapaa maailma
sisältä sauna
näe, tunne
moderni maali
kuiske sen:
morjens
:)
Hieno remix! Kiitos! Ja aivan eri tunnelmissa kuin mun versioni, vaikka samat sanat käytössä. Tämän takia tällainen runontekotapa on niin kiinnostava – ja tämän takia on niin kivaa tehdä tekstejä ryhmässä, pääsee näkemään ja kuulemaan, mitä muut ovat tehneet samoista aineista.