Kirkonmäeltä Italiaan

Voi olla, että olen viime päivinä laulanut ja kuunnellut musiikkia enemmän kuin lukenut tai kirjoittanut. Voi olla, ettei se haittaa lainkaan. Riihimäen naislaulajat esiintyivät sunnuntaina Riihimäen rautatieläisten soittokunnan joulukonsertissa Riksun keskuskirkossa. Siellä lauloin siis minäkin, nuotit ojennuksessa ja alttoääni avattuna. Ei voi mitään, Jouko Saaren Jouluhymnin viimeisen säkeistön viimeisten sanojen aikana liikutun aina. ”Rakkaus voittaa”, siinä lauletaan (sanat Toivo Hyyryläinen), eikä sen kummempaa tarvita, kun ääni alkaa väristä ja fraasia ei melkein pysty laulamaan niin pitkänä kuin pitäisi.

Laulaminen tekee hyvää. On ihanaa olla yksi monesta äänestä, osa äänikokonaisuutta, olla osaltaan muodostamassa jotain, mihin ei pelkän oman äänen varassa pystyisi. Keskellä ääntä.

Joululaulujen ja vaskipuhallinten soiton jälkeen siirryimme toisenlaisiin tunnelmiin – joskin vähintään yhtä lämpimiin. Kirkolta oli lyhyt matka Vihreälle talolle, jossa sunnuntaina nautittiin suomalais-italialaisesta jazztriosta nimeltä Threetaly. Koska soitto oli alkanut samaan aikaan kuin kirkkokonsertti, ehdimme kuulemaan vasta toisen setin. Mutta onneksi sentään sen! Oi onnea, kun astuu Vihreän talon hämyisään tunnelmaan, jazz soi, isäntä istuttaa meidät vapaaseen pöytään ja kantaa eteen lautaselliset pientä syötävää ja lasilliset punaviiniä.

Tuli sellainen olo, että tänä sunnuntaina on juuri oikeassa paikassa juuri oikeiden ihmisten kanssa. Ja että mikä onni, että tällaista saa kokea tässä kaupungissa, tässä tämänhetkisessä kotikaupungissa, jota edelleen opettelen tuntemaan.

Mainokset

Perepetsejä, tau

Lauantaina Riihimäki tarjosi yllättävää ohjelmaa: udmurtti-iltamat. Ja tarkemmin, että kiitokset menevät oikeaan osoitteeseen: iltamia vietettiin Vihreällä talolla, joka on yksi niistä hienoista asioista, joihin olen puolen vuoden riksulaisuusaikanani saanut tutustua.

Illan aikana nautittiin perepetsejä (kasvisversiot olivat varsin maittavia, silavaisemmat jätin muille) ja udmurtialaisittain maustettuja juomia sekä opittiin udmurtin kieltä ja kulttuuria. Ja miten mainiossa seurassa! Joukossa oli ennestään tuttuja, mutta illan aikana oli ilo tutustua uusiin ihmisiin. Hyvä tapa viettää lauantai-iltansa, sanoisin. Saavuimme iltamiin vähän myöhässä, joten perepetsit oli pääosin jo leivottu. Ja ne syötiin niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa kuvia! Perepetsit ovat ruiskuoreen (samankaltainen kuin karjalanpiirakoissa) tehtyjä avopiirakoita, joiden täyteeksi laitetaan perunaa (soseutettuna), kananmunaa, tilliä – ja maun & vuodenajan mukaan sieniä, sipulia tai sianlihaa. Tai niitä kaikkia.

Nadi Mush (joka on mm. runoilija ja kielenopettaja) opetti meille udmurtin kieltä. Tau on kiitos, se jäi mieleen – muita sanoja pitää jo hakea enemmän… Kuvassa ylinnä on sana lumi ja sen alla olennaista rakkaussanastoa: Minä rakastan sinua, sinä rakastat minua, hän rakastaa minua, me rakastamme teitä. Yhteisvoimin järkeilimme oikeita päätteitä, Nadi tarkisti tulokset.

Musiikista huolehti Nikolai Anisimov, sekä dj:n ominaisuudessa että itse laulaen. Kukaan ei päässyt poistumaan Vihreältä talolta ilman jäähyväisseremonioita, joihin saattoi kuulua niin laulua kuin tanssiakin.

 

Kuulin myös udmurtialaiseen luonnonuskontoon kuuluvan maailmanselityksen. Tämä versio on varmasti pelkistetty ja typistetty, mutta joitain perusperiaatteita: Ihminen kihlataan / vihitään kolmesti: elämälle kun hän syntyy, puolisolle kun hän menee naimisiin ja lopuksi kuolemalle. Elämä voidaan jakaa kolmeen osioon, jotka ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa ja kiertyvät syklisesti. Jokaista symboloi puu ja väri. Yksi on musta väri, sen osion puu on kuusi, jonka oksat osoittavat alaspäin. Tämä osio on kuoleman mutta myös syntymän. Toisen väri on valkoinen ja puu koivu. Se on elämän ja parisuhteen osio. Kolmas on taivas, jonka väri on punainen ja puu mänty (oksat osoittavat ylös). Taivaalta pyydetään asioita ja sille myös uhrataan. Värit, musta, valkoinen ja punainen, ovat myös Udmurtian lipussa.

Jo tuon perusteella kiinnostuin maailmankuvasta kovasti, se herätti välittömästi assosiaatioita ja ideoita myös kirjoittamiseen. Mikään ei ole vielä konkretisoitunut, mutta makustelen tätä ensin rauhassa…

Joskus riittää, että lähtee kilometrin päähän kotoa. Silti voi päätyä jonnekin, josta ei ole tiennyt aikaisemmin mitään. Tau! Kiitos!