Avainsana-arkisto: Lahti Sounds Poetry

Runous pelastaa – jälleen

Näyttää erinomaisen paljon siltä, että selvisin marraskuusta tänäkin vuonna. Tiedän, että monien mielestä on vihoviimeistä, kiellettyä ja petturimaista sanoa näin, mutta sanon silti: onneksi marraskuussa ei tullut lunta eikä jäätä. Riittihän sitä pimeyttä, mutta olisiko sen lisäksi pitänyt saada vielä hyinen viima, puoli metriä lunta ja kipakat pakkaset? Nyt joulukuun alettua voin hyväksyä hanget ja ehkä jopa pakkaset – tiettyyn rajaan saakka ja pitkin hampain.

Suomalainen talvi-ihminen, minäkö?

Kuulin monelta, että marraskuuhan on niiiiin ihana, kun illat pimenevät (ja päivät myös, saanen huomauttaa) ja voi ihan hyvällä omallatunnolla käpertyä kotiin villasukat jalassa siemailemaan yrttiteetä. Tuota minäkään en kiistä: kun sää on ankeista ankein, mahtavina on, kun ei tarvitse lähteä mihinkään (kuten nyt vaikkapa perjantaina, kun lunta tuli vaakasuoraan myös täällä Riihimäellä, ja minulla sattui olemaan vapaapäivä, aijai kun oli mukavaa keittää se viideskin kupillinen teetä ja laittaa Gregory Porter soimaan taustalle). Mutta ikävä fakta on se, että harvemmin voin olla koko marraskuun a) etätöissä tai b) lomalla. Eli se siitä sohvalle käpertymisestä. Onneksi tänäkin marraskuuna on ollut ihania sanataideryhmiä, hilpeitä kohtaamisia, pientä juhlaakin ja muuta mielekästä.

Mutta: se on joulukuu nyt! Sen kunniaksi ostin reilun kaupan neilikoita – kyllä voi ihmiselle tulla hyvä mieli muutaman euron markettikimpusta.

IMG_1481

Pari hyasinttiakin hyppäsi mukaan, ovathan ne sentään joulukukkia. Harhailin marketissa etsimässä joulukalenteria (1.12., eli melkein ajoissa), mutta ei osunut silmään. Ja ei, en halunnut suklaakalenteria, niiden ”herkut” ovat suklaan irvikuvia. Olin jo hyväksymässä sen tosiasian, että armon vuonna 2012 minulla, yli kolmekymppisellä aikuisella, ei nyt sitten ole joulukalenteria. Kunnes tarinan sankari saapui paikalle, nykyajan henkeen Facebook-viitta hulmuten. Ja tietenkin tarinan sankari on kirjallisuus, tarkemmin sanoen runous: Lahti Sounds Poetry tarjoilee lukijoilleen runojoulukalenterin. Eli joka päivä sivuilla on uusi runo.

Olen pelastettu! En ole joulukalenteriton!

Ja teille, joilla on jo se suklaakalenteri: runo ja suklaa maistuvat oikein mukavasti yhdessäkin.


Kulttuuriperjantai Lahdessa

Työ vie välillä kulttuuririentoihin, jotka eivät liity kirjoittamiseen. (Paitsi että kaikki liittyy aina kaikkeen. Mutta ei puhuta siitä nyt.) Perjantaina pääsin ensin Malski Areenan näyttelynavajaisiin ja heti perään Sinfonia Lahden Jesus Christ Superstar -musikaalikonserttiin Sibeliustaloon. Varsin mukava tapa viettää perjantai-ilta, todettakoon.

Malskilla kävin itse asiassa kahdesti, sekä ennen konserttia että sen jälkeen, ja hyvä niin. Toisella kerralla huomiota riitti paremmin itse teoksillekin, vaikka edelleen jäin suustani kiinni… Mutta on aina jotenkin ruokkivaa kokea toista taidetta kuin sitä, mikä on itselle se läheisin. Ja kas, tokihan kirjoittaminenkin oli mukana Malskilla. Heikki Saure on Kirjoituksia maasta -projektinsa tunnelmissa ideoinut roskarunokilpailun. Näyttelyssä on roskapaperia, maasta poimittuja paperilappuja, joiden sanoja käyttämällä saa koota oman runon. Hyvä ja toimiva idea – tietenkin raapustin pari runoa minäkin. Runon ainekset voi löytää vaikka roskakorista. Kiittelin Heikkiä ideasta ja intoilin heti perään kirjanselkämysrunoudesta, mikä johti hyvään (mutta liian lyhyeen!) keskusteluun kirjoittajakursseilla hyvin toimivista harjoituksista ja pakotteista. Niistä ehkä lisää toiste!

Lahdessa tapahtuu nyt muutenkin, sillä kaupungin valtaa kiertävä taidefestivaali Art Häme.  Alkujaan tapahtuman on lähtöisin Hämeen taidetoimikunnasta (kiitos paljolti loistavan visuaalisten taiteiden läänintaiteilijan Sirpa Haapaojan).  Tänä vuonna pääkoordinaattorina toimii Lahden taiteilijaseura yhteistyössä Hämeen taidetoimikunnan kanssa. Ensi viikon osalta Lahden taidepöhinä jää itseltäni kokematta, mutta syy on hyvä – Kirjan aika Hämeenlinnassa. Seuraavalla viikolla voisinkin omistaa yhden päivän Art Hämeelle. Olisi niin paljon nähtävää…

Etänäkin pääsen onneksi osallistumaan. Runoyhteisö Lahti Sounds Poetry osallistuu Art Hämeeseen julkaisemalla joka päivä uuden runon sivuillaan. Kappas, bongaan kirjallisuustapahtumia… Hämmästyikö joku?

Kuvamateriaali perjantailta on vähäistä, mutta tässä jokunen yksityiskohta Malskilta. Teoksia en kuvannut, ne kannattaa mennä kokemaan ihan itse!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.


%d bloggers like this: