Honeybunny, hyppää autoon, ajetaan aurinkoon: osa 2/3

Roadtrip-saaga jatkuu! Edellisen osan voi lukea tästä.

20.7. Ruka – Pelkosenniemi – Sodankylä – Saariselkä

Ennen kuin Rukalta lähdimme, nappasimme yhden geokätkön löydettyjen listalle. Sen jälkeen olimme valmiita ajamaan kohti Napapiiriä ja Lappia. Tuulenpesä-kahvila ei ollut auki, mutta se ei pihan lumiukkoa tuntunut vaivaavan, hän pysytteli coolina hellelukemista huolimatta. (Lumiukko kuvassa oikealla. #puujalka) Mekin olimme tyytyväisiä – geokätkö löytyi täältäkin.

IMG_1329

Alun perin olimme ajatelleet ajaa Sodankylään Luoston kautta, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun otimme selvää Pelkosenniemen nähtävyyksistä.

IMG_1331

Andy McCoy patsas odotti meitä Pelkosenniemen torilla. Lähettyviltä löytyi myös kirpputori ja geokätkö. Kätkön määritelmässä lukenut ”vene vaaditaan” hieman hämmensi, mutta selviydyimme haasteesta erinomaisesti ilman venettä. Samalla tuli tutkittua Pelkosenniemen infotaulua, jossa paikkakuntaa kehuttiin monisanaisesti. (Me kieliniuhot olisimme toki suoneet, että kieliasu olisi tarkistettu vielä kerran ennen taulun pystyttämistä.)

Patsastelun jälkeen jatkoimme matkaa Sodankylään. Paikkakunta kuuluu siippani armeija-aikaan, ja siksi tärkeimpänä kohteenamme oli sotilaskodin kahvila.

fullsizeoutput_645

Kun saavuimme sotkuun, olimme lähes ainoat asiakkaat. Tämä taisi olla itselleni ensimmäinen kerta sotkun munkkien parissa, ja nyt ymmärrän kehut. Sitä paitsi kahvi oli erinomaista! (En tiedä, miksi suhtauduin sen makuun ennakkoluuloisesti, mutta sainpas olla kunnolla väärässä pahakahvioletuksineni.) Siinä istuksiessamme paikalle saapui lauma siilitukkaisia, vihreäasuisia varussotilaita. Toivottavasti heillä oli viikonloppuloma edessään.

Sodankylässä lenteli hyvin äkäisiä ja sitkeitä paarmoja. Niistä huolimatta etsimme yhden geokätkön, enempää ei huvittanut.

IMG_1337

Poroja hengaili tienpientareilla ja jolkotteli tiellä aina silloin tällöin. Tarmokkaana apukuskina pidin katseeni valppaana, että voisin varoittaa eläimistä tarpeen tullessa. Mielestäni ”varo, poro!” olisi ollut ihan pätevä huudahdus. Tai edes ”poroja!”, mutta hyvin usein poron nähdessäni suustani tuli jotain ihan muuta. Kuten epämääräistä vokaalihihkuntaa. Tai suosikkini: ”Ääaaaää! Tienvarsieläin!” KUKA kiljaisee spontaanisti noin, kun näkee poron mussuttamassa heinää tienvarressa? Minä, kuten todistettu on. Tienvarsieläin, tuo kätevä ja usein käytetty sana!

Majoituimme Saariselällä, ja illalla jaksoimme tehdä pienen kävely- ja kätköilylenkin Saariselän keskustassa. Yhtäkään poroa emme nähneet, mutta poronkakkaa sitäkin enemmän. Mitä ilmeisimmin porot tykkäsivät käyttää samoja katuja ja polkuja kuin mekin. Väistöliikkeemme olivat varmasti tyylikkäitä, kun yritimme olla astumatta edes suurimpien ryppäiden päälle.

Mutta  porot. Kyllä niistä yhdenlaiseksi sieluneläimeksi tai opettajaksi olisi. Tyypit kulkevat siellä missä huvittaa ja seisovat vaikka keskellä tietä, jos siltä tuntuu. Ihan kuin niillä olisi vankka luottamus siihen, että kyllä muut väistävät, minulla on nyt muuta meneillään. Ja hei, kumpi oli ensin, poro vai auto? Niinpä, eli auto väistää. Poroilla ei vaikuttanut olevan kiire minnekään. Ehkä jatkossa pitäisi säännöllisin välein kysyä itseltään: Mitä poro tekisi? (Ja toivottavasti vastaus olisi jotain muuta kuin ”kakkaisi kadulle”.)

 

21.7. Saariselkä – Inari – Utsjoki – Nuorgam (– Tana – Varangerbotn – Nuorgam)

Aamiaisen söimme saksalaisturistien keskellä. Olisinpa opiskellut saksaa pidempään, olisin voinut salakuunnella aamiaiskeskusteluita.

Ensimmäinen kohteemme oli Saamelaismuseo Siida. Museokortit käyttöön! Museo oli varsin laaja, sen kokonaan kiertämiseen kannattaisi varata enemmän aikaa. Tai ehkäpä parempi olisi, ettei yrittäisikään nähdä kaikkea yhden päivän aikana. Infoähkyn vaara, kiinnostavasta asiasta huolimatta! Itse innostuin eniten 11 Saamelaista ajankuvaa -kuvasarjasta, jossa tämän päivän saamelaiset kertovat elämästään ja identiteetistään. Johan Nuorgamista kertovassa näyttelyssä oli hänen keräämiään viisauksia ja ohjeita. Yhden mukaan vieraalta ei saa kysyä kuulumisia ennen kuin on tarjonnut hänelle kahvia. Sitä ennen vieraan suu on nimittäin kohmeessa.

IMG_1345
Saako nuolaista huulia välillä, kun syö sokerimunkkia?

Keräilimme matkan aikana puolisuunnitelmallisesti uusia paikkakuntia geokätköilykartallemme. Lapissa kunnat ovat isoja, joten karttamme vihertävät komeasti pohjoisen Suomen osalta, kun taas etelämmässä on vielä paljon punaisia alueita, joilta ei ole kätköä löydetty. Yhden kätkön etsimme läheltä Utsjoen rajaa:

IMG_1346

Nuo koivut! Tervehdin niitä myöhemminkin ja ihastelin niiden muotoa.

IMG_1348
Maisemia Utsjoella.

Utsjoen ravintolatarjonta ei häikäissyt monipuolisuudellaan, ja lopulta päädyimme yllätysvalintaan: Annukan grilli tarjosi ruokaa nopeasti ja vaivattomasti. Kaiken lisäksi listalla oli kasvishampurilainen, joten tämäkin ituhippi sai murua rintansa alle.

Innokkaat turistit melkein ajoivat Norjaan, kun eivät heti huomanneet, että tie Nuorgamiin kääntyy juuri ennen rajaa…

IMG_1349

Nautimme Suomen pohjoisimmat omenakakkukahvit majapaikkamme Nuorgamin lomakeskuksen kahvilassa. Majoituimme mukavasti pienessä ja tyylikkäässä huoneistossa. Aamiaistarpeet haimme läheisestä ruokakaupasta.

IMG_1351

Illan ohjelmaan kuului tietenkin käynti Suomen pohjoisimmassa kohdassa. Hetkisen pohdittuamme päätimme tehdä pienen autoajelun Norjan puolelle päästäksemme Jäämerelle. Olisimme halunneet kastaa varpaamme mereen, mutta näkemämme rannat eivät moiseen houkuttaneet. Mutta merta nähty, se riittäköön!

IMG_1353

Paluumatkalla kehittelimme lukuisia huonolaatuisia vitsejä Tanasta (miten moni asia voikaan olla T/tanassa…) ja tutkimme tien varrelle pystytettyä opaskarttaa. Joku voisi olla sitä mieltä, että sen voisi päivittää, mutta onko se nyt niin nuukaa, jos joku Neuvostoliitto mainitaan?

IMG_1357

 

22.7. Nuorgam – Utsjoki – Karigasniemi – Kautokeino – Hetta

Kuudes matkapäivä alkoi shokilla: aurinko ei paista! Yöllä oli satanut! Mitä on tämä, voiko hyväksyä tällaistä kesäsäätä?!

Ajoimme Suomen kauneinta tietä Karigasniemeen, jossa ylitimme Tenon ja seurailimme sitä Norjan puolella.

Välillä satoi, välillä paistoi. Yllättäen Norjan puolella tiet olivat kuoppaisempia kuin Suomessa, mutta pysyipä hereillä kun välillä pomppasi.

IMG_1360
Turisti kuvasi, kun turisti kuvasi.
IMG_1358
Teno.

Kahvittelimme Kautokeinossa, ja sieltä lähtiessämme näimme kokonaisen sateenkaaren.

Enontekiön hautausmaa oli ensimmäinen paikka, jossa hyönteiset alkoivat todella haitata. Sääsket innostuivat tulokkaista, emmekä viitsineet tutkia hautausmaata kovin pitkään. Geokätkökin tuli napattua mahdollisimman nopeasti. Asiaa auttoi se, että juuri meitä ennen kätkön löysi eräs pariskunta, ja siksipä meiltä ei mennyt kovin pitkään kätkön löytämisessä.

Huomasimme myös olevamme etelän oloihin tottuneita. Oli sunnuntai-ilta ja kello yli kuusi – tietenkin Hetan kaupat olivat jo kiinni! Auki oleva huoltoasema ei myynyt alkoholia lainkaan, joten saimme selvitä ilman siiderilasillisiamme illalla.

Lappi antoi kieltämättä perspektiiviä välimatkoihin. Kun lähin pankkiautomaatti tai apteekki on yli sadan kilometrin päässä, ei kummassakaan noin vain kipaista. Utsjoen ja Nuorgamin (no, teknisesti Nuorgam on Utsjokea) kaupoissa on jonkinlaiset apteekkikaapit, joista saa ainakin joitain lääkkeitä ensi hätään.

Hetan kodassa taisin ensimmäisen kerran hätkähtää, että kohtahan reissu on jo tehty, kaksi kolmasosaa matkasta on jo takana. Ääk! Ei näin nopeasti!

Yksi vastaus artikkeliiin “Honeybunny, hyppää autoon, ajetaan aurinkoon: osa 2/3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s