Honeybunny, hyppää autoon, ajetaan aurinkoon: osa 1/3

Roadtrip! En tiedä sanalle hyvää suomennosta, sellaista, joka pitäisi sisällään ajatuksen autoilusta, vapaudesta, seikkailumeiningistä ja ilosta. Sillä sellaiset asiat roadtripille kuuluvat.

Aloimme siippani kanssa suunnitella kesäreissua joskus talvella. Olemme tehneet aika paljon pieniä automatkoja Suomessa, ja nyt tuli mieleen tehdä vähän pidempi matka. Entä, jos ajettaisiin Suomi päästä päähän, Hangosta Nuorgamiin? Miksipäs ei.

Talvella emme sitä vielä tienneet, mutta roadtripistä tuli myös häämatkamme. Kun meidät oli Tampereen maistraatissa todettu aviopuolisoiksi (kyllä, toteaminen on virallisen kaavan mukainen sana), lähdimme matkaan. Punainen Mini Cooper S oli jo pakattu.

Matkamusiikkia olimme pohtineet paljon jo etukäteen. Olimme muistelleet vanhoja autokasettejamme, ja niiden innoittamina sovimme, että kumpikin saa tehdä 90 minuutin mittaisen Spotify-soittolistan. Sääntönä oli, että molemmat soittolistat kuunnellaan joka päivä, eikä biisien soittojärjestystä saa vaihtaa. Siipan soittolista löytyy täältä, minun täältä. Sovimme myös, että kerran päivässä saa hypätä yhden kappaleen yli toisen listalta – mutta tätä oikeutta kumpikaan ei käyttänyt kertaakaan.

Biisilistoja hiottiin vielä lähtöä edeltävänä päivänä, vaihdeltiin järjestyksiä ja tiputettiin jotain pois, että jotain muuta saataisiin tilalle. Ei ole kevyt asia tämä!

17.7. Tampere – Perniö – Hanko – Porvoo

Ensin kohti etelää. Perniössä iski kahvintarve, ja tienvarsimainosten houkuttelemina käännyimme kohti keskustaa. Mainostettua kahvilaa emme löytäneet, mutta Kahvila Pavun kyltti osui silmiimme. Sinne.

 

Kahvila Papu on helmi! Vinkeä sisustus (vessaankin mentiin kuin pankkiholviin) ja erinomainen mutakakku vaniljajäätelön kera. Totesimme, että tämähän on mitä parhain hääkakku meille.

Perniöstä matka jatkui eteläisimpään kohteeseemme, Hankoon. Päivä oli helteinen, ja kun astuimme ilmastoidusta autosta Hangon paahteeseen häävermeissämme, tuntui, että sulamme saman tien.

IMG_1282

Hangon Makaronitehtaan tarjoilija harmitteli, ettei terassilla taida nyt olla tilaa. Kerroimme kiivaasti ja innokkaasti haluavamme sisätiloihin varjoon, mikäli suinkin mahdollista. Onneksi oli!

Meressä kahlaaminen oli i-h-a-n-a-a. Enkä muista, milloin viimeksi olen kävellyt paljain jaloin hiekkarannalla. Jo oli aikakin.

Hanko vaikutti viehättävältä paikalta, mutta kuumuus ei houkuttanut jäämään sinne kovin pitkäksi aikaa. Porvoo kutsui, ja me lähdimme. Ensimmäisen yöpaikan olimme varanneet Haikon kartanosta, ja tahdoimme ehtiä vielä kylpylänkin puolelle. Erilaisissa poreissa lilluminen teki hyvää pitkän päivän jälkeen. Ja hotellihuoneessa pääsimme vihdoinkin poksauttamaan kuohuviinin. Onnea meille!

18.7. Porvoo – Mikkeli – Savonlinna – Enonkoski – Liperi

IMG_1295
Pac-man-pannukakku syö viinirypäleitä.

Hyvä aamiainen, hyvä mieli. Toisena päivänä suuntasimme iloiseen Itä-Suomeen. Ensimmäinen pysähdys oli Mikkelissä Tertin kartanossa, jossa piti ihmetellä maisemia ja juoda välikaffeet.

img_1305.jpg

IMG_1302

Kahvila-ravintolan lisäksi kartanolla oli parikin puotia, joista sai niin paikallisia herkkuja kuin vaatteita ja asusteita. Tämä päähine jäi kuitenkin ostamatta, vaikka henkiihän se häätunnelmaa varsin tarmokkaasti…

IMG_1306

Matka jatkui kohti Savonlinnaa. Laskeskelimme, että voisimme hyvinkin ehtiä vielä edes pikaiselle kierrokselle Olavinlinnaan. Nettisivut kertoivat, että museo on auki kuuteen saakka, ja mehän olisimme kaupungissa pian viiden jälkeen. Hurraa!

Autolle löytyi parkkipaikka yllättävän kivuttomasti, ja me lähdimme marssimaan kohti Olavinlinnaa. Mutta aargh! Kun saavuimme portille Museokorttejamme heilutellen, meille kerrottiin, että viimeinen opaskierros lähti 17.15, eikä sen jälkeen enää myydä lippuja. Olimme myöhästyneet kymmenen minuuttia. Tieto lipunmyynnin lopettamisajasta kerrotaan Olavinlinnan verkkosivuilla, mutta ei tietenkään etusivulla, jolta aukioloajan katsoimme. Näin sitä turisti oppii. Tiesimme toki, että puoli tuntia on lyhyt aika tutkia linnaa, mutta ajattelimme, että parempi sekin olisi kuin ei mitään. Mutta ehkä joku toinen vuosi sitten.

IMG_1309

Hieno se linna oli kauempaakin katsottuna. Seurasimme myös paikallisten lokkien puuhia. Mutta nälkä tuli, joten astuimme Linnakrouviin, joka tarjosikin todella kauniit ja maittavat annokset. Sanataideihminen kiittää Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi -teoksen mukaan nimettyä vegeannosta. Ruuan jälkeen jaksoimme etsiä yhden geokätkönkin. Melkoista pusikossa hikoilua, mutta löytyipäs lopulta. Onneksi kaikki ihmiset taisivat olla oopperanäytöksessä, eli saimme mönkiä kivien ja oksien seurassa rauhassa.

Yöpaikan olimme varanneet Liperistä. Matkamme kulki Enonkosken kautta, jossa oli vähän aikaisemmin pidetty hiekkaveiston EM-kilpailut. Olimme jo ajamassa keskustan läpi, kun huomasimme joukon isoja teoksia. U-käännös ja lähempää tutkimaan. Hillittömän hienoja taideteoksia, en ymmärrä, miten hiekasta saa aikaan tuollaisia!

IMG_1313

IMG_1311

Enonkoski tarjosi meille myös lossikyydin, mikä oli eksoottista. Ihmettelimme vähän aikaisemmin liikennemerkkiä, joka varoitti ajamasta veteen, kunnes tie todellakin päättyi. Maakravut innostuivat tajutessaan, että vastarannalla meitä kohti todellakin lipuu lossi.

Liperissä meitä odotti Parren Peti ja Puuro, sympaattinen B&B-majoitus. Saimme oman mökin kaikilla mukavuuksilla, ja miten ihanan viileä makuuhuoneemme olikaan! Hyvä oli nukahtaa muumilakanoihin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

19.7. Liperi – Joensuu – Vuokatti – Rukatunturi

Aamiaisen jälkeen majapaikkamme isäntä Rolf vei meidät tutustumaan rakkaaseen harrastukseensa, pienoisrautateihin. Eräässä pihapiirin rakennuksessa on oma tilansa pienoismalleille, joita hän oli kerännyt ja rakentanut jo kymmenien vuosien ajan. On aina ihanaa seurata ihmistä, joka on todella innostunut jostain, eikä Rolf ollut poikkeus. Junat puksuttivat pikkuisilla raiteillaan, katossa liikkui samaan mittakaavaan rakennettu zeppeliini.

Liperistä lähdimme kohti Joensuun bunkkerimuseota. Emme ole sotahistorian innokkaita harrastajia, tämä kohde valikoitui siksi, että… No hei, bunkkerimuseo. Onhan sellainen nähtävä. Alueella sai vaellella vapaasti, mutta eteensä kannatti katsoa, ettei pudonnut juoksuhautaan. Yhden geokätkönkin etsimme museon lähettyviltä.

Joensuun keskustasta valitsimme kahvilan Googlen avulla: hakusanaksi Joensuun paras kahvila, ja sitten vain annettuun osoitteeseen. Googlen ensimmäinen valinta oli Kahvila Houkutus, eikä se ollutkaan ollenkaan huono ehdotus.

IMG_1325

Tienpintareilla oli valtavia maitohorsmapöheikköjä. Onko niitä ollut aina, vai olenko vasta nyt herännyt näkemään ne? Olin ajatellut poimia maitohorsmia morsiuskimppuuni, mutta eiväthän ne kestäneet poimimista, nuupahtivat saman tien. Jälkiviisaana voin todeta, että kukat olisivat olleet vain tiellä. Mutta näitä tienvarsihorsmia ihailin jatkuvasti. Tuumin, että minun morsiuskimppuni on ympäri Suomea, koko Suomi on yhtä morsiuskimppua. Ja kuten myöhemmin kävi ilmi, vaaleanpunaisia kukkaketoja riitti aina Hangosta Nuorgamiin, kaikkialla.

Kolmas matkapäivä oli myös pisin ajopäivä. Ensimmäiset porot näimme Hyrynsalmella! Pysähdyimme syömään Vuokatissa, ja iltakymmenen aikoihin olimme perillä Rukalla. Vanhemmillani on siellä lomaosake, ja menimme heidän luokseen yhdeksi yöksi.

Kilometrejä tuli hieman liikaa yhdelle päivälle, emme ehtineet pysähdellä niin paljon kuin olisi ollut kiva. Mutta niin oli suomalainen onnellinen, kun hellepäivän päätteeksi pääsi – aivan oikein, saunaan.

2 vastausta artikkeliin “Honeybunny, hyppää autoon, ajetaan aurinkoon: osa 1/3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s