Pakko myöntää: oma kirjoittaminen on jäänyt monen muun hyvän ja kiinnostavan asian jalkoihin viime viikkoina. Harmittaa, mutta onneksi tiedän, ettei tilanne ole ikuinen. Painopisteet vaihtelevat, ja paluu tekstin äärelle tuntuu hyvältä, kun on välillä askarrellut muiden juttujen parissa.
Tänään pinosin pari kirjanselkämysrunoa, kun pääsin toisen ihmisen kirjahyllyn äärelle. Muiden hyllyistähän tekee ihan eri löytöjä kuin omistaan!
Ennen aamunkoittoa
kaikki on totta.
Ikaroksen meri, suuri tulva,
Satu-Ruijan maa:
Hardcore zen.
Pienet jumalat, herrakansa viidakossa:
Ystäväni Che, Robinson ja Perjantai, Juha, Robin Hood.
Riittää jo!
Kuinka asiat ovat?
Voisiko elämä voittaa?
Päiviä 