Muistikirjaniuhon onnenpäivä

Muistikirja on tärkeä. Ilman sitä työnteko on mahdotonta. Muistikirja on ystävä, luotettu kumppani, vara-aivot, viihdyke, ajatusten kaatopaikka ja nerouksien kassakaappi. (Laitetaan maanantain piikkiin nämä kielikuvaparat…) Hyvin harvoin lähden minnekään ilman muistikirjaani.

Olen aina pitänyt kauniista muistikirjoista. Kovista kansista, kohokuvioista, väreistä, ryhdikkäästä paperista. Joskus en vain osannut kirjoittaa sellaiseen mitään. Ajattelin, että komeat kannet vaativat komean sisällönkin, ja tietäähän sen, mitä tapahtuu kun tuollaista vaatii. Käsiala alkaa näyttää rumalta, kaikki kirjoitettu kauhealta. Mitä hienompi kansi, sitä suuremmalta vääryydeltä tuntuu kirjoittaa sotkuisia ideoitaan hotelliketjun mainoskynällä.

En enää muista, milloin pääsin tämän ajatuksen yli. Mutta ainakin siihen liittyy se oivallus, että aloin ottaa kirjoittamiseni vakavasti. Arvostaa sitä. Mietin, että minä ansaitsen mukavat välineet kirjoittamiselleni. Minulla on oikeus ja lupa kantaa mukanani muistikirjaa, jonka näkemisestä tulee hyvä fiilis.

IMG_4863

Paperblanks teki minusta merkkitietoisen. Laadukkaat sidokset, upea ulkomuoto, käytännöllisyys huomioitu. Miinuksena toisinaan hankala saatavuus ja suolainen hinta. Mutta pystyn perustelemaan sen itselleni. Ei tarvi kuin verrata juoksuvermeiden hintoihin. Kuntosalin kuukausimaksuun. Melkeinpä mihin tahansa harrastukseen. Kaikki maksaa, ei mahda mitään.

Tartuensis-muistikirjat löysin Tallinnan Nu Nordicista. Kirjojen kansien kierrättäminen ilahduttaa, samoin käsityö ja se, että jokainen kirja on uniikki. Kannet eivät ole yhtä kestävää laatua kuin Paperblanksilla, mutta yksikään muistikirja ei ole hajonnut liitoksistaan. Koot ovat erinomaisia ja viivattomuus iso plussa.

Kutsun itseäni muistikirjaniuhoksi, koska vaadin muistikirjalta tiettyjä asioita. A5 on hyvä koko, mutta hyväksyn mieluusti hitusen pienemmänkin. Isommat ovat usein hankalia. En pidä viivoista, ruuduista ei sovi edes puhua. Suosin kovia kansia, kovakantiseen muistikirjaan on helpompi kirjoittaa missä tahansa. Materiaalin on oltava kestävää, sillä minun muistikirjani kulkevat laukussa joka päivä. Ne hankaantuvat, ne saavat kolhuja, niiden vieressä voi olla eväitä tai teetä, niitä ei kohdella hellästi. Kannen on oltava kaunis, sivujen valkoisia (ei missään nimessä pastellisia – kellervä voidaan vielä ehkä hyväksyä). Paperin täytyy olla kohtuullisen paksua, ettei tarvitse miettiä, meneekö muste läpi. Kirjanmerkkinauhat ja taskut pikkusälälle ovat hyvää ekstraa, mutta voin olla ilman niitä.

Tänään kävin Riihimäen Suomalaisessa Kirjakaupassa tutkimassa muistikirjavalikoimaa. En odottanut juuri mitään, mutta sain riemastua iloisesti. Docendo on alkanut tehdä muistikirjoja. Eikä mitä tahansa höpöhöpövihkosia, vaan kunnon kamaa.

IMG_4874

Nämä mussukat on tehty kirjapainon ylijäämämateriaaleista. Suomessa. Yksilöllisiä, selkeitä, kauniita, ekologisiakin vieläpä. Hintakin oli enemmän kuin kohtuullinen: 5,95€. Koska en osannut valita vain yhtä, nappasin mukaani kolme. Painavia ovat, mikä lupailee hyvää laatua. Paperi on hieman liukkaahkon tuntuista (pidän karheammasta) mutta luulen, että toimii mukavasti. Nyt täytyy enää osata päättää, minkä näistä otan ensimmäisenä käyttöön… Ylemmän kuvan muistikirjassa on nimittäin enää reilut kymmenkunta sivua jäljellä.

Löydöstä ilahtuneena hemmottelin itseäni myös ohutkärkisillä tusseilla. Kirjoitan ihan mielelläni kuulakärkikynillä, juuri niillä mainosversioilla, mutta joskus on mukavaa tarttua mustaan tussiin. Mainoskynien parhaimmistoon muuten kuuluvat mm. Cumuluksen kynät – hyvä, ohut jälki ja kynä liikkuu sujuvasti!

Muistikirjaniuho on nyt hetken tyytyväinen. Työ luistakoon.

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Muistikirjaniuhon onnenpäivä

  1. Toinen muistikirjaniuho ja kynäniuho ilmoittautuu! Minulle tosin kelpaa muistikirjoista/kirjoitusvihkoista vain yksi laatu: tiettyä sarjaa Suomalaisesta kirjakaupasta. Niissä on hiton rumat kannet, mutta koko, paperin laatu ja kierreselkäisyys ovat plussaa. Hamstraan niitä aina kun löydän. Aika harvoin löydän enää nykyään. En tiedä mitä teen sitten, kun en enää löydä tuota the kirjoitusvihkomallia mistään, koska olen kirjoittanut niihin syksystä 2008 asti…

  2. Oijoi, nyt on paha, jos on riippuvainen tietystä sarjasta! Ja kas, sinä olet siis kierreselkäihmisiä. :) Tiedän kirjoittajia, jotka eivät missään nimessä huoli kierreselkää, toisille se on must. Itse en ole niin tarkka asian suhteen, muut ominaisuudet painavat enemmän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s