Harvinainen näky

Työpöydälläni on lähes aina lappu, johon kokoan muistettavia asioita. Se kuuluisa to do -lista siis. Todot nakottavat muistuttamassa kaikesta pienestä, joka helposti unohtuu. Sähköposti sinne, varmista tuo, muista lähettää tiedosto x:lle, hae se kirja kirjastosta. Ah, mikä onni on viivata kohtia yli!

Tänään havahduin siihen, että todot on tehty! Joka kohta yliviivattu! Oooh! Melkein otin valokuvan muistoksi. En ottanut, mutta nousin hetkeksi työpöydän äärestä ja kiittelin itseäni. Taidan kohta ottaa suklaata.

Eivät ne yliviivaukset sitä tarkoita, etteikö tälle päivälle enää olisi tekemistä. On, mutta vähemmän ajastettuja.

Muutama päivä sitten nappasin työpöydästä tällaisen kuvan (pahoittelut epätarkkuudesta):

IMG_1848.JPG

Matkalippuja kengissä, posliinirasia täynnä paperiroskaa ja kaiken alla olennainen kysymys: mihin ohjaajan aika menee? Kysymys liittyy paitsi työarkeen myös tulevaan tietokirjaani. Ajattelin eräässä luvussa tutkailla, mitä muuta sanataideohjaajan työ todella on kuin sitä, että sovittuna kellonaikana pidetään oppitunnit ryhmälle. Sitä muuta nimittäin riittää, ehkä enemmän kuin moni ajatteleekaan.

Tänään olen jälleen kerran onnellinen kotitoimistostani. Omenat kuivuvat kuivurissa, pyykkikone pyörii, kissa torkkuu tyytyväisenä ja minä teen töitä. Koti ja työ, arki, villasukat ja visiot sulassa sovussa, sekaisin.

IMG_0131.JPG

Mainokset

Tietoja Päivi

Kirjallisuuden sekatyöläinen. Elämästä nauttija. Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Päivi

4 responses to “Harvinainen näky

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: