Työpöydiltä

Kuvittelin, että kun säännöllinen (haha, ehkä lähinnä jotakuinkin säännöllisehkö) päivätyöni (noooh… ”päivä” on venyvä käsite) läänintaiteilijana päättyy, minulla on runsaasti vapaa-aikaa. Että ehdin jopa lorvailla ja lekotella muutaman työjutun lomassa.

Ei hätää, en minä täällä itseäni työllä tapa, mutta jotenkin nämä freelancerin päivät ovat täyttyneet kaikenlaisesta. Työkeikkoja, palavereita, palautteita, suunnitelmia, sähköposteja, kirjoittamista ja sensellaisia. Ja erään Tärkeän Veljenpojan ristiäiset. Ja vähän flunssaakin. Ja lisäksi voi saada kaikenlaisia ideoita, joiden ansiosta tekemistä tulee vähän lisää… Olen kiitollinen siitä, että meneillään olevat työasiat ovat ihanan innostavia ja mielekkäitä. Kyllä näillä kelpaa päiviään täyttää – eikä kalenteri vielä liikaa pullistele. (Ja onhan sitä lepoaikaakin ollut, hyvänen aika.)

Olen nauttinut vaihtelevista työympäristöistä – oma kotityöhuone on päässyt entistä ahkerampaan käyttöön, mutta olen myös palannut kahvilatyöskentelyyn.

20140210-221949.jpg

20140210-222037.jpg

20140210-222210.jpg

20140210-222219.jpg

Tänään työskentelin mm. paikallisjunassa, mikä olisi tarjonnut hehkeää kuvamateriaalia, jos olisin tajunnut kuvata. Oikeastaan hämmästyttävää, että kaikki paperit pysyivät penkillä, iPad ei pudonnut lattialle, muistikirjan väliin tungetut lappuset viihtyivät paikoillaan eikä mitään jäänyt junaan. Viihdyn outojen työpöytien äärellä, vaikka arvostankin omaa kirjoituslipastoani. Pitää olla tukikohta, jonka luota voi lähteä muualle, katsomaan toisenlaista maisemaa, muistamaan asioita, jotka voi kotona tarkistaa.

Mutta nyt sitä lorvimisaikaa. Eli Breaking Bad. Ah, Netflix.

Mainokset

Tietoja Päivi

Kirjallisuuden sekatyöläinen. Elämästä nauttija. Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Päivi

4 responses to “Työpöydiltä

  • Mari Johanna

    Voi! Itse muistelen, että työsuhteisena arki oli suorastaan lepoa. Viimeiset 7 vuotta freelancerina ovat näyttäneet, että totta se oli. Yrittäjäfreellä ei ole vapaa-aikaa. Tavalla tai toisella sitä on aina töissä. Työhön vain alkaa suhtautua eri tavalla. Enää ei odoteta viikonloppua tai kesälomaa henki kurkussa, vaan pitää osata joka päivälle hankkia se loma. Edes hetkeksi. Vaikka tämä rasittavaakin on, en ihan heti lähtisi töihin…

  • Päivi

    Edelliseltä free-kaudeltani muistan juuri tuon harmin: tunteen, että on töissä jatkuvasti. Vapaan ja työn raja oli vaikea vetää (ja pitää!), kun työhuone oli kotona ja työajat epäsäännölliset.

    Länkkärinä työaikani olivat usein aika epäsäännölliset, oli myös iltoja ja viikonloppuja ja reissuja ja kaikkea (ja nautin siitä!), että kyllä sitä vapaa-aikaa piti välillä etsiä ja raivata. Ja kun vielä innostuu helposti ja lähtee kaikkeen mukaan, niin… Opettelin kovasti siihen, etten olisi tehnyt kotona enää töitä, vain toimistolla ja tien päällä. Aika hyvin piti, mutta toisinaan tarkoitti pitkiä päiviä poissa kotoa. Nyt pitäisi kehittää selkeä rytmi ja/tai rutiini, etteivät työt kulkisi liikaa mukana.

    Olen miettinyt, millaista olisi sellaisessa työssä, jossa tietää, että jos vaikka sairastun tai jään pidemmälle lomalle, joku muu tekee hommani. Jännä ajatus!

    Mutta tällä hetkellä paluu freelancerin elämään tuntuu tosi hyvältä.

  • Terhi

    Meillä on sama addiktio, nimittäin Breaking Bad!

  • Päivi

    Suostun yleensä katsomaan vain yhden tai kaksi jaksoa kerrallaan, jotenkin jännitän ihan liikaa tapahtumia. Niin, ja kudin pitää olla myös! Että voi purkaa tärinänsä siihen. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: