Kalenterintuijotusta ja yhteenlaskua, siinäpä viime aikojen hehkeät harrastukseni. Tuijotus on seurausta siitä, että pitäisi saada yhtälö tekemättömät työt > työpäivät muotoon vielä hoidettavat työt = jäljellä olevat työpäivät. Nyt alkaa jo näyttää mahdolliselta. Täytin nimittäin tänään lomasuunnitteluohjelmaamme, syötin lomajaksoja koko jäljellä olevan lomaoikeuteni verran.
Huh. Vaikka toistuvin sana äsken oli loma, sen kalenteriin mahduttaminen vaatii työtä.
Tulos on tämä: jäljellä on kymmenen työpäivää tänä vuonna.
Kymmenen. Kaksi normaalityöviikkoa (jos tässä työssä sellaisia olisi). Puolisen kuukautta, hieman alle.
Aika vähän.
Läänintaiteilijoiden työsuhteet ovat aina määräaikaisia, ja minun määräaikaisuuteni päättyy tämän vuoden lopussa. Neljä vuotta kirjallisuuden läänintaiteilijana Hämeessä – menipä se nopeasti! En ole vielä tehnyt loppuraporttiani, enkä ihan lähipäivinä aiokaan. Tehdään nyt ne tärkeämmät työt ensin loppuun. Mutta sen sanon jo nyt, että on tämä ollut huimaa.
Ensi vuonna olen taas freelancer. Ennen läänintaiteilijuutta tein sanataideohjaajan töitä friikkuna, joten ei se vieras asema ole. Nyt astun free-elämään uudelleen, mutta eri pohjalta. Toivon, että opetustytöt jatkuvat. Toivon haastattelukeikkoja, toimitustöitä, monitaiteisia hankkeita, kirjoitustöitä, esiintymisiä, villejä ideoita. Toivon omien tekstien etenemistä.
Jotain on jo sovittukin, jotain on suunnitteluasteella, jotain on ihan auki. Huimaa tämäkin.
En tiedä, millaisen elämänmuutoksen tämä tuo tullessaan. Pidän tästä tunteesta, jonkin uuden tuntumassa olemisesta, vaikka samalla olen haikea – työyhteisöstä luopuminen on iso juttu. Tässä työssä on ollut valtavasti mahdollisuuksia tehdä ja toimia – onhan niitä jatkossakin, mutta eri resursseilla. Sitäkin tulee ikävä. Mutta eniten ihmisiä. Lohdutan itseäni sillä, että eiväthän ihmiset kuitenkaan mihinkään katoa, vaikka organisaatiot ja tehtävänimikkeet ja työsuhteet muuttuvat.
Kymmenen työpäivää. Ne on nyt siroteltu loka- ja marraskuulle, joulukuulle niitä ei enää riitä.
Tuntuupa loppuvuosi lyhyeltä.
Päiviä 
Kiitos Päivi kaikista jutuista, joita olet mahdollistanut! Kiitos, kun olet ollut mukana myös ihan tavan kansalaisena Vihreän talon arjessa ja juhlassa. Kiitos Päivi, kun olet. Mennään eteenpäin!
Kiitos sinulle, Olli! Vihreä talo kuulukoon niin arkeeni kuin juhlaani jatkossakin. Keksitään (ja toteutetaan!) kaikkea!
Mitä, joko se meni? Turistaan torstaina lisää Lahdessa! Satu
Neljä vuotta hujahti. Viuh!
Joo, Lahdessa lisää!