TÄH eli Matka aina samaan paikkaan

On kai todettava, että rutiinien miettiminen on nyt jostain syystä tärkeää. Olen miettinyt omia tapojani ja tottumuksiani, punninnut, mitä haluan pitää. Mistä voisin luopua ja mistä ehkä täytyy luopua. En vastusta rutiineja sinänsä, niistä on myös hyötyä ja iloa (tässä kohtaa aloitan yleensä saarnan aamurutiinien olennaisuudesta), vaikka usein rutiinit mielletään huonoksi jutuksi, jumiutumiseksi.

20130906-204039.jpg

Tällä viikolla noudatin jo jokasyksyiseksi muodostunutta rutiinia. Sitä kutsutaan TÄH-matkaksi. Nimi sai alkunsa ensimmäisen Kirjan aika -festivaalin jälkeen, kun kaksi kolmasosaa matkaseurueesta oli ollut neljä päivää kiinni festivaalityössä, ja väsymys alkoi painaa. Festarin jälkeen vajosimme tilaan, jossa kommunikaatio oli yksitavuista (täh) ja vain osittain korrektia. Lähdimme Tallinnaan rentoutumaan – tekemään kaikkea hyvin epäkirjallista: kiertelemään vaate- ja kenkäkaupoissa, nauttimaan hieronnoista ja manikyyreistä, puputtamaan ruokaa hotellihuoneen lattialla. Jos jaksoimme, kertasimme festaritunnelmia. Jos emme, puhuimme muusta.

20130906-204705.jpg

Jossain vaiheessa ryhdyimme TÄH-matkailemaan kahdesti vuodessa. Kaava on aina sama: majoittuminen Pirita Top Spassa, vanhan kaupungin tiettyjen kauppojen kiertäminen (Nu Nordik, Vivian Vau, Kristiina Viirpalu, Ivo Nikkolo), ja ainakin yksi varaa kuumakivihieronnan Piritan mukavimmalta hierojalta, Leonardilta. Illalla haemme Selveristä ruokaa hotellihuonepiknikiä varten. Samasta paikasta myös täydennämme kosmetiikkavarastojamme ja ostamme ruokatuliaiset.

20130906-205211.jpg

Käymme uimassa ja kokenein vesijumppaaja pitää meille kaikille vesijumppasession. Talvella Piritassa soi Bonnie Tyler (ja vain muutama hittibiisi, aina uudelleen ja uudelleen – on suorastaan surrealistinen kokemus kuulla It’s a Heartache neljästi manikyyrin aikana), nyt valikoima oli laajempi, joskin yhä 1980-luvun rockiin painottuvaa.

20130906-205625.jpg

Näillä reissuilla ei käydä Kumussa tai luoda kontakteja paikallisiin kirjailijoihin. Matkalukemista on aina mukana, mutta kirjaa ei välttämättä jaksa avata. Näillä reissuilla noudatellaan tuttuja reittejä ja rutiineja (laivalla kuuluu syödä ranskiksia). Ja juuri siksi ne ovat niin rentouttavia. Helppoa, laitostunutta. Suurimmat ongelmat liittyvät ostoksiin: onko tämä takki niin mahtava, että todella haluan sen? Nämä vai nuo kengät? Ottaisinko tämän mekon sinisenä vai mustana?

20130906-210004.jpg

En haluaisi tehdä vain tällaisia matkoja. Mutta tarvitsen myös tällaisia matkoja. ”Naurakaa varastoon”, eräs ystävä kehotti seuruettamme. Ja niin me teimme. Parin päivän reissu samanhenkisten ihmisten kanssa irrottaa arkirutiineista (!) mukavasti, ja palattuaan jaksaa taas jotain epätavallista. Ja niitä rutiineja myös.

20130906-210236.jpg

Tänä vuonna lähdimme matkaan Hämeenlinnan Taiteiden yön jälkeen. Emme niin väsyneinä kuin nelipäiväisen kirjallisuustapahtuman jäljiltä, mutta pienen breikin tarpeesa kuitenkin. Kun kaikki tietävät, mistä matkatoveri tulee, mitä hän on juuri jaksanut ja tehnyt, matkanteko on helpompaa. Ei tarvitse selittää kaikkea. Voi purkaa tapahtunutta – tai puhua jostain ihan muusta.

Tämän rutiinin haluan toistaiseksi pitää. Ystävät, Pirita ja valkoinen Saab – rutiiniseikkailun ainekset kasassa!

20130906-212510.jpg

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s