Lempeiden sanojen torkkupeitto

Hämäläinen tahti jatkuu. Äitini täytti pyöreitä liki kaksi vuotta sitten, ja silloin päätin ommella hänelle tilkkupeiton lahjaksi. Ostin kankaat, leikkelin, ompelin, kirjoin. Mutta sitten tuli kiire, enkä ehtinyt saada peittoa valmiiksi merkkipäivään mennessä. Harmitti. Ja kun deadline kerran oli jo mennyt, tekemisen tahti hidastui entisestään. Ja sitten tuli kaikkea muuta. Lopulta peitto möllötti kaapissa miltei kaksi vuotta ennen kuin tänä kesänä tartuin siihen uudelleen. Ja siitä kuluikin vielä monta viikkoa ennen kuin kuvat pääsivät blogiin.

Kävi kuten monesti ennenkin: mielikuvitukseni oli suurennellut jäljellä olevan työn määrää. Lopulta viimeistelin peiton yhtenä lomapäivänä, ja keksin jopa pari tekemistä helpottavaa oikotietä. Lomani loppuvaiheilla ehdin vieläpä matkustaa antamaan peiton ihan itse.

Kirjoin peittoon viisi sanaa, jotka nostin enkelikorttipakasta. Hyviä, rohkaisevia, kenties ajatuksia herättäviä sanoja.

Peiton koko on suurpiirteisesti arvioiden 140 cm x 140 cm, en tietenkään muistanut mitata valmista! Vanutäytettä en laittanut, koska taustakangas on harmaata fleeceä, joka hoitaa sekä pehmikkeen että taustakankaan virkaa. Ja nyt peittoa voi käyttää kummin päin haluaa, joko tilkkupuoli päällepäin tai sitten yksivärinen harmaa päällä.

Värit ja valot tekivät iloisia hämäysliikkeitä. Taustakangas näytti kaupassa eri sävyiseltä kuin kotona, mutta annoin olla – minkäs teet. Ja kuvissa näkyvät kameran vaihtoehtoiset todellisuudet, oikea violetin sävy on jotain noiden väliltä. Ehkä punaiseen taittuva on kuitenkin totuudenmukaisempi, vaikka ei peitteessä kyllä viininpunaista tai liki ruskeaa ole…

Vielä kerran: hyvää syntymäpäivää, äiti! Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.