Entinen piiloliikkuja tunnustaa

”Tyyli ennen tarkoitusta, asenne ennen kaikkea”, tapasi lukioaikainen ystäväni sanoa usein. (Fraasin jatko taisi liittyä reunalla elämiseen, mutta sitä en enää muista kovin hyvin.) Tyylipä hyvinkin.

Olin pitkään epäurheilija. Js olisin sanonut lähteväni juoksulenkille, sitä olisi pidetty mahtavana vitsinä. Puhumattakaan siitä, että olisin edes omistanut verkkarit tai juoksukengät. Itse nauroin ajatukselle eniten. Kunnes viime vuonna tapahtui jotain kummallista. Kokeilin juoksemista. Tai hölköttelyä. Ainakin vähän kävelyä nopeampaa liikkumistapaa siis, ja huomasin innostuvani siitä. Kaiken puuskuttamisen ja hikoilun keskellä – pitäväni siitä. Juoksemisesta ja sen yrittämisestä.

Kun aloin kertoa, että olen muuten käynyt juoksemassa, sain epäluuloisia katseita ja kyseenalaistavia tuhahduksia. Sinä? Jaksatko sinä juosta?

No. En pitkiä matkoja. Ei tässä maratonille lähdetä, kymmenen kilometrin lenkkikään ei ole vielä toteutunut. Mutta en minä tyystin rapakunnossa ole, enkä ollut reilu vuosi sittenkään.

Koko aikuisikäni olen ollut piiloliikunnallinen. Kun opiskelin Tampereella, en hankkinut bussikorttia vaan kävelin yliopistolle. Asuin aina kohtuulähellä keskustaa, mutta ei asunnoiltani parissa minuutissa luennoille kävelty. Lyhin etäisyys taisi olla parinkymmenen minuutin luokkaa, ainakin, jos käveli varsin rivakasti. Amurista yliopistolle kesti 45 minuuttia. Paukkupakkasilla vähän palelsi, mutta onneksi reitistä riippuen asematunneli tai Koskikeskus toivat hetkeksi lämpöä matkaan. Kun asuin Hämeenlinnassa, kävelin usein töihin. Puolisen tuntia suuntaansa. Ja koska usein oli kyse aamuista ja sovituista aikatauluista, en todellakaan löntystellyt.

Hyötyliikunta, tuo piiloliikkujan salaisuus. Hyötyliikuntaa voi harrastaa korkkareissa ja mekossa, silmissä ripsaria ja korvissa renkaat. Ja kas: kukaan ei huomaa, että olen liikunnallinen. Jos olisin harpponut kaikki nuo matkat verryttelyhousut jalassa, minulla olisi erittäin urheilullisen ihmisen maine. Mutta koska olen hankkinut peruskuntoni olkalaukku heiluen ja remmikorkkarit kopisten, en ole pudonnut liikuntakategoriaan.

Osittain olen auttanut ihmisiä pitämään tuosta mielikuvasta kiinni. Ja itseäni. Kun ymmärsin, että taidan tarvita juoksuhousut, kauhistuin. Milloin viimeksi olin astunut urheiluvälinekauppaan? Täysin vierasta maaperää. Sitä paitsi mielikuvani urheiluvaatteista ei ollut kovin mairitteleva. (Se ei ole muuttunut.)

Kävin viime kesänä erään liikkeen loppuunmyynnissä toteamassa, että juoksutrikoot ovat ehkä varmin tapa saada minut lopettamaan juokseminen. Sen jälkeen kävelin kangaskauppaan ja ostin tarpeet taskullisten housujen ompelemiseksi. (Oikeasti, eivätkö ne trikoovalmistajat mieti, minne juoksija laittaa avaimensa? Tai puhelimensa?) Päätin myös, että tekniset kankaat saavat odottaa, minulla on riittävästi vanhoja t-paitoja hikoilutarkoituksiin. Aavistan kyllä, että etenkään syksymmällä ne eivät ole parasta materiaalia. Mutta etenen pienin (vaate)askelin!

Viime viikolla kävin Seinäjoella, ja mihin äitini vei minut ensimmäisenä? Kyllä, sporttikaupan poistomyyntiin. Ja kas, mitä sieltä löytyikään? Verryttelyhousut. Retrohtavat sellaiset. Vyötärö kirii korkealle ja lahkeet saa lepattamaan kun avaa vetoketjut. Ja mitkä taskut! niihin mahtuu puolet käsilaukun sisällöstä ja vetoketjut huolehtivat, että kamat myös pysyvät mukana. Teininä rakastin 70-luvun vaatteita, ja näissä on selkeitä kaikuja sieltä.

20130805-203949.jpg

Verkkareiden istuvuus on sitä luokkaa, että päätin kuvata vaatteet muualla kuin ylläni. (Rumuuden estetiikka on osa tämän vaatekappaleen viehättävyyttä.)
Tänä aamuna oli sen verran viileää, että saatoin kiskaista Umbrot jalkaani ja kirmata lenkille. Queen lauloi korvanapeissa ja hiki irtosi. Enkä varmasti ollut piiloliikkuja.

20130805-204415.jpg

Olen siis tullut ulos urheilukaapista. Ehdottomasti viiden euron arvoinen statement-ostos. Mutta päivittäiset hyötyliikuntani hoidan jatkossakin helmat hulmuten, kauniissa kengissä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s