Kolmastoista sivu muistikirjaan

Muistikirjamaaliskuun päivän tehtävä on antaa itselleen kunniamerkki jostain ansaitusta asiasta. Tänään ei ollut erityisen kunniamerkillinen olo, mutta ehkä juuri sellaisena päivänä on erityisesti syytä ojentaa itselleen kunniamerkki. Päätin huomioida innokkuuteni teen juomisessa – tee on osa jokaista päivääni, ja kaapista löytyy pussi jos toinenkin tuota elämän eliksiiriä. Enimmäkseen mustana, mutta myös vihreänä ja valkoisena,  rooibosta ja yrttihaudukkeita unohtamatta.

 

20130313-193708.jpg

Idea oli parempi kuin toteutus, mutta pikaversiona tämä on oikein hyvä. (No ehkä keskiympyrän väri olisi voinut olla vähemmän Nasu… Ja olivatko nuo tähdet kuitenkaan niin toimiva idea?) Vaientelen sisäistä kriitikkoani aktiivisesti, se voisi keksiä parempaakin tekemistä kuin urputtaa nopeista askarteluista.

Tykkään muistikirjamaaliskuussa juuri siitä, että joka päivä tulee uusi tehtävä. Ja koska tekemistä tulee niin usein ja joka päivä on pari (ehh…) muutakin juttua tehtävänä kuin yksi askarreltava sivu, ei sivuja voi jäädä hinkkaamaan kovin pitkäksi aikaa. Tulee mitä tulee, joskus hyvää, joskus vähän sinnepäin, mutta onpahan tehnyt jälleen jotain. Ja parhaassa tapauksessa jokin idea jää itämään ja jalostuu myöhemmin paremmaksi. Vähän kuin kirjoittaessakin. Muistikirjaan voi kirjoittaa maailman huonointa tekstiä ja karmeinta jaarittelua. Pääasia, että kirjoittaa. Ei kaiken tarvitse olla timanttia, missään nimessä. Mutta jokin niistä keskinkertaisista teksteistä voi jäädä mielen pohjalle muhimaan ja myöhemmin kasvaa omaan muotoonsa. Ei niistä taimista aina tiedä, mitä niistä isoina tulee.

Mainokset

Tietoja Päivi

Kirjallisuuden sekatyöläinen. Elämästä nauttija. Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Päivi

2 responses to “Kolmastoista sivu muistikirjaan

  • Maria L.

    On kyllä aivan superhieno kunniamerkki, pakko on tätä vielä erikseen hehkuttaa! :D Aivan kerta kaikkiaan ihanan iloiset ja lämpimät värit, ja kunniamerkin aihekin on ihan parhautta: ilo, jota ilman arki olisi paljon harmaampaa. Teetön elämä olisi kammottavaa.

    Tällaiset kunniamerkit pitäisi ottaa oikeasti käyttöön! (Varsinkin armeijassa, tekisi niille jäykkiksille hyvää ;) )

  • Päivi

    Hih, ilmeisesti ei ollut liian nasu makuusi! ;)

    Muistaakseni Meiju Niskalalla on ollut kunniamerkkityöpajoja sillä idealla, että tehdään erilaisia kunniamerkkejä ja annetaan niitä vaikkapa tuntemattomille. Ja eivät varmasti ole olleet ankeita pönötysmerkkejä ne!

    Teetön elämä on hirveä ajatus. Miten aamu lähtisi käyntiin ilman teetä? Miten sujuisi työnteko? Tai rentoutuminen? Millä lämmittäisi kroppansa kylmänä talvipäivänä? Minkä äärelle rauhoittuisi? Onneksi sain tänään taas yhden paketillisen lisää teetä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: