Se toimii vieläkin

Parikymppisenä Juha Seppälän kirjat olivat ehkä parasta luettavaa, mitä tiesin. Olen kiitollinen sille nuorelle miehelle, joka (treffeillä?) vinkkasi, että Seppälästä voisit tykätä. Treffeistä en enää paljon muista, mutta Juha Seppälää en ole voinut unohtaa.

Vaikka melkeinhän niin jo kävi. Suuret kertomukset -novellikokoelman jälkeen suosikkini seuraaminen nyykähti. Routavuoden vielä luin, mutta sen jälkeen uutuudet jäivät odottamaan vuoroaan, joka tulisi sitten joskus.

Viime keväänä löysin Forssan Kirjalöytö Outletista Seppälän Oikku ja vapaus -kokoelman, jossa on miehen lyhytproosaa yksissä kansissa. Toin kirjan ja jätin sen hyllyyn. Sitten joskus. Ja olinhan minä suurimman osan teksteistä lukenut silloin aikaisemmin.

Tällä viikolla tartuin opukseen ja etsin Torni-kokoelman novellin Pako. Muistin tyylin ja selasin eteenpäin, minulle uusiin teksteihin. Mitä sähkö on? -kokoelman avausnovelli Pääsiäisyö teki sen, mitä pitikin. Niukat, tarkat lauseet, tapahtumat läväytetään eteeni eikä turhia selitellä. Kaikki vain toimii. Vähän ahdistaa henkilöiden puolesta, tiedän enkä kuitenkaan tiedä, miten tässä käy. Tästä minä pidin yli kymmenen vuotta sitten, tästä minä pidän edelleen.

Tätä on kirjallisuus, huomasin ajattelevani novellien välissä. Kyllä, tätä lisää. Myös romaanimuodossa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s