Runous pelastaa – jälleen

Näyttää erinomaisen paljon siltä, että selvisin marraskuusta tänäkin vuonna. Tiedän, että monien mielestä on vihoviimeistä, kiellettyä ja petturimaista sanoa näin, mutta sanon silti: onneksi marraskuussa ei tullut lunta eikä jäätä. Riittihän sitä pimeyttä, mutta olisiko sen lisäksi pitänyt saada vielä hyinen viima, puoli metriä lunta ja kipakat pakkaset? Nyt joulukuun alettua voin hyväksyä hanget ja ehkä jopa pakkaset – tiettyyn rajaan saakka ja pitkin hampain.

Suomalainen talvi-ihminen, minäkö?

Kuulin monelta, että marraskuuhan on niiiiin ihana, kun illat pimenevät (ja päivät myös, saanen huomauttaa) ja voi ihan hyvällä omallatunnolla käpertyä kotiin villasukat jalassa siemailemaan yrttiteetä. Tuota minäkään en kiistä: kun sää on ankeista ankein, mahtavina on, kun ei tarvitse lähteä mihinkään (kuten nyt vaikkapa perjantaina, kun lunta tuli vaakasuoraan myös täällä Riihimäellä, ja minulla sattui olemaan vapaapäivä, aijai kun oli mukavaa keittää se viideskin kupillinen teetä ja laittaa Gregory Porter soimaan taustalle). Mutta ikävä fakta on se, että harvemmin voin olla koko marraskuun a) etätöissä tai b) lomalla. Eli se siitä sohvalle käpertymisestä. Onneksi tänäkin marraskuuna on ollut ihania sanataideryhmiä, hilpeitä kohtaamisia, pientä juhlaakin ja muuta mielekästä.

Mutta: se on joulukuu nyt! Sen kunniaksi ostin reilun kaupan neilikoita – kyllä voi ihmiselle tulla hyvä mieli muutaman euron markettikimpusta.

IMG_1481

Pari hyasinttiakin hyppäsi mukaan, ovathan ne sentään joulukukkia. Harhailin marketissa etsimässä joulukalenteria (1.12., eli melkein ajoissa), mutta ei osunut silmään. Ja ei, en halunnut suklaakalenteria, niiden ”herkut” ovat suklaan irvikuvia. Olin jo hyväksymässä sen tosiasian, että armon vuonna 2012 minulla, yli kolmekymppisellä aikuisella, ei nyt sitten ole joulukalenteria. Kunnes tarinan sankari saapui paikalle, nykyajan henkeen Facebook-viitta hulmuten. Ja tietenkin tarinan sankari on kirjallisuus, tarkemmin sanoen runous: Lahti Sounds Poetry tarjoilee lukijoilleen runojoulukalenterin. Eli joka päivä sivuilla on uusi runo.

Olen pelastettu! En ole joulukalenteriton!

Ja teille, joilla on jo se suklaakalenteri: runo ja suklaa maistuvat oikein mukavasti yhdessäkin.

Mainokset

Tietoja Päivi

Kirjallisuuden sekatyöläinen. Elämästä nauttija. Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Päivi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: