Teepostia

Agatha Christien dekkari Salaperäiset rukiinjyvät (WSOY 1960, suom. Eila Pennanen) on aina hämmentänyt minua aloituksellaan:

”Oli neiti Somersin vuoro keittää teetä. Neiti Somers oli konekirjoittajista uusin ja kykenemättömin. Hän ei ollut enää nuori ja hänellä oli lempeän huolestuneet kasvot kuin lampaalla. Vesi ei ollut vielä aivan kiehuvaa, mutta neiti Somers parka ei koskaan ollut aivan varma veden todellisesta kiehumishetkestä. Se oli yksi niistä asioista, jotka häntä elämässä ahdistivat.”

Vielä ensimmäisellä sivulla neiti Somers saa nuhteet siitä, ettei vesi ollut taaskaan kiehuvaa – ja neiti Somers puolustautuu sanomalla, että tällä kertaa hän tosiaankin luuli, että vesi olisi kiehunut.

Ehkä en ole itse ymmärtänyt jotain todella olennaista veden kiehumisesta, minä parka kun olin aina luullut, että veden kiehuminen on helppo havaita. Mutta tämä katkelma tulee toisinaan mieleeni ja saa minut epävarmaksi asian suhteen. Milloin vesi kiehuu ja sen voi kaataa teelehtien päälle?

Kysymys voisi olla akuutti ja tärkeä, koska olen viime päivinä vastaanottanut teepaketteja. Kyllä, monikossa.

Olen ahkera teenjuoja, ja ystäväni tietävät sen. Sain viime jouluna lahjakortin Teekauppaan – ihana lahja! Koska alkuvuonna teevarastot olivat varsin hyvässä kunnossa, lahjakortin lunastaminen jäi odottamaan teettömämpiä aikoja. Nyt päätin syksyn selättämiseksi täydentää teevalikoimaani. Vietin monta tovia Teekaupan sivuilla, mietin, mitä haluaisin, mistä pidän, mitä voisi olla hauskaa kokeilla. Musta tee on suosikkini, joten sitäpä pääosin tilasin. En innostu kaikista maustetuista teesekoituksista, koska välillä ne ovat melko keinotekoisen makuisia ja tuoksuisia. Nyt kuitenkin aprikoosi-samppanjatee herätti mielenkiintoni. Tilaukseen siis.

Pian sain sähköpostia Teekaupalta. Aprikoosi-samppanjateetä ei ollutkaan varastossa. Mitä haluaisin tilalle? Kerroin, että mustat teet ovat mieleeni ja kysyin, voisivatko he yllättää minut. Jos he haluaisivat pelata varman päälle, ottaisin mielelläni toisenkin pakkauksen chai-teetä, sitä menee melkoista tahtia. Sain sähköpostilupauksen, että keksitään jotain. Sitä odotellessa osa teepaketeista tuli jo kotiin, kätevästi kirjeenä. Ei siis teenhakumatkoja Postiin. Mainiota. Tilaukseen tuli lisää säätöä, mistä minua informoitiin sähköpostitse – hienoa sekin. Lopulta koko tilaus (alun perin neljä pakettia teetä ja kaksi peltirasiaa) tuli kolmessa erässä, muutaman päivän sisällä tilauksen tekemisestä. Viimeinen oli suurin yllätys: korvaava tuote varastosta loppuneelle. Ja mitä ihmettä – kirjekuoresta löytyikin kaksi teepakettia yhden sijaan! Ystävällinen asiakaspalvelija Matias oli postittanut minulle mustaa vadelmateetä ja assamia. Vadelmateessä on kuivattuja marjoja, ja se tuntui jo kirjekuorta avattaessa: ihana tuoksu.

Teevarastot ovat jälleen kunnossa, ja aamut alkavat mitä parhaiten mausteisen chai-kupposen kera. Vaniljarooibos maistuu illalla, lisäplussaa luomulaadusta. Ja musta, maustamaton tee nyt vain on… peruselintarvike.

En tiedä, mitä neiti Griffith, Yhtyneiden Pankkiiriliikkeiden toimistopäällikkö ja neiti Somersia moittinut järjestyksen nainen minun teenkeittotaidoistani ajattelisi. Mutta minä aion voittaa syyskylmät ja ankeat aamut teen avulla. Joinain päivinä saatan tarvita lisäavuksi suklaata, herätyskellon vaimentamista, villasukkia tai croissantteja, mutta hyvä tee on hyvä alku. Ja jos jokin tärkeä teelaatu pääsee loppumaan, saatan hyvinkin kääntyä Teekaupan puoleen. Kestotilaus houkuttelisi jo… Mutta nautiskelen ensin näistä!

Mainokset

Tietoja Päivi

Kirjallisuuden sekatyöläinen. Elämästä nauttija. Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Päivi

6 responses to “Teepostia

  • Rooibos

    Oijoijoi. Nyt sanoit taikasanat. Aamu, syys, tee, suklaa, villasukat. Lisään siihen vielä kynttilän ja okei, se croissant tai sitten jotain muuta, vaikka karjalanpiirakka. Ja teetä. Teetä ja aamu ja kynttilä ja pimeä. Perjantaina pidän vapaapäivän – onnistuisiko tuollainen unelma-aamu silloin? Oikeasti, tuli niin elävästi mieleen ne pari virkavapaata, joita olen kirjoittamisen takia pitänyt, ja niiden rauhallinen, kiireetön tunnelma. Aamujen etenkin, kun koko päivä avautuu eteen kuin puhdas aukeama kirjoitusvihosta. Oh.

    Sanoit, että musta, maustamaton tee on sinulle peruselintarvike. Minun peruselintarvikkeeni on laadukas brittiläinen Earl Grey. Se on minun perusteeni. Vähän vaimeampana milloin vain ja oikein vahvana, kipakalla bergamotilla silloin kun on erityinen mielentila. Juon kyllä rooibosta (paljon!), mutta aina tuo Earl Grey on säilyttänyt sen perusteen aseman ajatuksissani. Ja se nautinto, kun saa kiireettömän kupin hyvää teetä eteensä. Pieniä iloja :).

  • Päivi

    Mmm, karjalanpiirakka kuulostaa myös hyvältä!
    Earl Grey tuo mieleen lapsuusmuistoja: muistan juoneeni Earl Grey -teetä, jossa oli paljon sokeria ja maitoa. Hyvää. Myöhemmin kuulin, että sitä kutsuttiin kaivosmiesten teeksi, siis nimenomaan tuota yhdistelmää. Raskas työ vaatii teetä ja energiaa, siksi maito- ja sokeriöverit. Nykyään olen luopunut teen sokeroinnista, mutta maitoa lorautan mustaan teehen aina. Edinburghissa reissatessa oli ihanaa, kun kukaan ei ihmetellyt tapaani! :)

    Hmm, olikos minulla Earl Greytä vielä vähän jäljellä…
    Kiireetön kuppi on nautinto. Vaikka ilahduttaa se teekupponen työpäivänkin keskellä!

  • Piude

    Minulla kun on sellainen käsitys, ettei veden nimenomaan pitäisikään olla kiehuvaa, kun sen kaataa teelehtien päälle, että se kiehuvana olisi liian kuumaa. Tai riippuu varmaan teelaadusta.

  • Päivi

    Ainakin vihreä ja valkoinen tee taitavat tykätä sata-asteista viileämmästä vedestä – muistan joskus nähneeni vedenkeittolaitteita, joihin sai säädettyä lämpötilan teen vaatimusten mukaan. Ehkä mustankin teen kanssa veden voisi kiehauttaa, mutta antaa sen jäähtyä hivenen ennen kaatamista?

  • Nettimartta

    Tee kuuluu iltaamme. Sain 40 vuotta sitten ruskean keraamisen, pyöreälinjaisen ei semmoista kolhoa, teekannun. Siinä on hyvä haudutella tee ja se tuoksu, puoli nautintoa. Aaah…

    Kävit pari viikkoa sitten Kirjan ystävien illassa. Kiitos!

    http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi/2012/10/kirjan-ystavia-kirjaystavia_19.html

  • Päivi

    Kauniit teekannut vain lisäävät teenautintoa! Myönnän, että liian harvoin tulee haudutettua keraamisessa kannussa, useammin kaadan veden ja teenlehdet termariin tai teen vain kupillisen kerrallaan. Kannussa hauduttaminen tuo mukaan rituaalin ja kiireettömyyden tunnun.

    Teen ystävien kannattaa lukea Emmi Itärannan Teemestarin kirja – paitsi että romaani on upea ja sen kieli valtavan kaunista, kirjassa on myös teeresemonioiden kuvauksia.

    Nettimartta, oli ilo käydä vieraananne. Olen nautiskellut teiltä saamianne suklaakonvehteja hämmästyttävän maltillisesti – mutta muistan teitä joka kerta, kun avaan rapisevan kääreen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: