Pikamessut ja epäonnistunut junakirjavalinta

20121008-164741.jpg

Terveisiä Turusta! Päätin leikkiä puhelimen retrokameralla, joten saatte satunnaiset Turku-otokseni haaleampina kuin todellisuus ne minulle esitti. Eikä tietenkään yhtäkään kuvaa itse kirjamessuilta. Mutta kuvitelkaa kirjapinot, iloiset ihmiset, kirjailijat lavoilla, halauksiin ojentuvat kädet, venyvät kassien kantohihnat. Ja lisäksi muut aistit: puheensorinan ja mikrofoniäänien kakofonia, paperin ja painomusteen tuoksu, sileiden kansien tuntu sormenpäitä vasten, läikähdys rinnassa, kun kuulee runon.

20121008-164844.jpg

20121008-164859.jpg

Minä vain käväisin sunnuntaina. Haastattelin Timo Sandbergiä Fiore-lavalla ja tapasin ihmisiä, joiden kanssa en ollut sopinut tapaamisesta. Mainiota. Monta iloista yllätystä.

20121008-164851.jpg

20121008-164802.jpg

Junalukemisen valinnassa tein kohtalokkaan erheen. Jostain oikusta päätin jättää Kanto & Rannela -kaksikon Korkean puolison kotiin sohvannurkkalukemiseksi ja nappasin reppuun kirjastosta lainaamani Daniel Glattauerin romaanin Joka seitsemäs aalto. Kirja on jatko-osa aiemmin suomennetulle romaanille Kun pohjoistuuli puhaltaa, jonka luin keväällä Venetsian-matkallani. Kun pohjoistuuli puhaltaa oli mukavan kepeä matkalukeminen, jonka parissa en muistanut pelätä lentämistä erityisen paljon. Kirja kertoo Emmistä ja Leosta, jotka ryhtyvät sähköpostittelemaan toisilleen väärään osoitteeseen menneen sähköpostin seurauksena. Emmi on naimisissa, mutta hän kiinnostuu Leosta. Leollakin on suhteensa, mutta ihastuminen on väistämätön. Romaani rakentuu kokonaan sähköposteista, joita Emmi ja Leo lähettävät kymmeniä ja taas kymmeniä. Romaani loppuu sellaiseen cliffhangeriin, että jatko-osa oli välttämätön. Muistan jo silloin ärtyneeni kirjan toiseen päähenkilöön, Emmiin – mutta en niin paljon, että olisin osannut karttaa tätä jatko-osaa. Niin. Emmi ärsytti minua erityisen paljon jatko-osassa. Henkilöhahmo on itsekäs, manipuloiva, lapsellinen – ja ärsyttävä.

Meininki on sama: sähköpostit lentävät, mutta nyt Leo ja Emmi myös tapaavat välillä. Luin kirjan kiltisti loppuun, vaikka välillä ihmettelinkin Leon loppumatonta kärsivällisyyttä. Ja huokailin. Ja pyörittelin silmiäni. (Kai VR salakuvaa lukevia matkustajiaan? Nyt ainakin oli ilmeitä tarjolla.) Ja lopullinen vääryys: kirja loppui kesken! Toisaalta, ehkä en olisi enempää Leon ja Emmin vekslaamista jaksanutkaan, mutta iso osa paluumatkasta meni ilman romaania! (Ostin messuilta Aloittamisen taidon, mutta se ei tyydyttänyt romaaninälkääni, pikemminkin pahensi.) Kysynkin nyt itseltäni: kuka pöljä lähtee Riihimäeltä Turkuun junalla eikä ota kuin yhden alle 300-sivuisen romaanin mukaansa? Kyllä tähän mennessä pitäisi tuntea itsensä jo paremmin.

En silti tiedä, oliko Joka seitsemäs aalto huono kirja. Minä en vain pitänyt sen toisesta päähenkilöstä. Ideahan on kiinnostava, ja rakkaudesta sopii aina kirjoittaa. Saatan kuitenkin olla aavistuksen varautunut seuraavan kerran, kun käsiini osuu Glattauerin romaani.

20121008-164752.jpg

Turkuun en sen sijaan suhtaudu varautuneesti. Pikemminkin haluaisin tehdä lähempä tuttavuutta – on sääli, että piipahdan Turussa nykyisellään noin kerran vuodessa ja silloinkin kirjamessuilla. Tosin tämä visiitti oli jo toinen tänä vuonna, ja viime vuonnakin kertyi kaksi visiittiä. Ehkä me vielä lähennymme…

20121008-164834.jpg

Mainokset

Tietoja Päivi

Kirjallisuuden sekatyöläinen. Elämästä nauttija. Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta Päivi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: