Juutalainen Varsova

En tiedä, millä sanoilla kertoisin juutalaisesta Varsovasta. Tai juutalaisten kohtalosta Varsovassa. Paljon on kirjoitettu, paljon kerrottu muualla. Olen lukenut aiheesta, yhteen aikaan melko paljonkin. Olen nähnyt elokuvia. Olen käynyt Auschwitzissa (joka tokikaan ei ole Varsovassa vaan Krakovan liepeillä). Silti – tai juuri siksi – on kovin vähän sanoja, joilla kuvata niitä tunteita, joita lukemani ja näkemäni nostattavat.

Asuimme Varsovassa Samin ja Marekin kodissa, joka sijaitsee entisen juutalaisgheton alueella. Ikkunasta näkyi Pawiakin vankilamuseo, muistutti siitä, mitä on tapahtunut, mitä on annettu tapahtua. Matkaoppaamme, Tapani Kärkkäisen kirjoittama Sankarimatkailijan Varsova (Like 2006) kertoo, että ennen toista maailmansotaa Varsovassa oli noin 380 000 juutalaista. Melkein kolmasosa kaupungin asukkaista oli juutalaisia. Osa heistä asui melko erillään muista puolalaisista, mutta arviolta viidennes oli integroitunut puolalaiseen kulttuuriin. Suuri osa mm. Varsovan lääkäreistä ja asianajajista oli juutalaisia. Mutta sitten tulivat saksalaismiehittäjät ja heidän epäinhimilliset suunnitelmansa.Ensin ghetto. Sitten järjestelmällinen tuhoaminen, niin ihmisten kuin lopulta rakennustenkin.

Luvut ovat lohduttomia. Arviolta 300 000 Varsovasta tuotua juutalaista tuhottiin Treblinkan tuhoamisleirillä. Osa kaupungin juutalaisista piileskeli gheton autiotaloissa. Osaa käytettiin alueen saksalaistehtaiden työvoimana. Osa onnistui piilottelemaan gheton ulkopuolella. Jotkut ehtivät paeta ulkomaille.

Nykyään (tai vuonna 2006, jolloin opas on painettu) Varsovan juutalaiseen seurakuntaan kuuluu noin 400 henkeä, Kärkkäinen kirjoittaa. Koko Puolassa oli noin kolme miljoonaa juutalaista, nykyään arvioidaan, että maassa on noin 15 000 juutalaista syntyperää olevaa ihmistä. Luvut ovat käsittämättömiä.

Näistä paikoista ei tule hyvä olo, mutta ei pidäkään. On hyvä, että on sellaista, jonka avulla muistamme, mitä tapahtui.  Ei pidäkään unohtaa. Toisen maailmansodan tapahtumista kertoviin merkkeihin törmäsi kaupungilla usein. Elämää täytyy jatkaa, mutta näitä tapahtumia ei pidä pyyhkiä olemattomiin.

Inhimillisyys, ihmisyys, rakkaus. Niitä me tarvitsemme, edelleen.

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Juutalainen Varsova

  1. Todella vaikuttavia kuvia Päivi!!! Itselläni on myös ajatus, että joskus voisin mennä noiden tunteiden äärelle, mutta en ole ihan varma, menenkö koskaan. Tunteet ovat hyvin ristiriitaisia ja halu tietää ja nähdä on suuri, mutta ihmisen kamaluus ja sen silmästä silmään näkeminen pelottaakin!

  2. Auschwitzissä käyminen oli hurja kokemus – mutta hyvä, että kävin silloin 12 vuotta sitten. Nyt olisi ollut mahdollista käydä Treblinkassa, emme kuitenkaan käyneet.

    Mutta nuo kuvatut paikat ovat keskellä kaupunkia, kotien, kauppojen, arkisten kulkuväylien varrella. Sekään ei voi olla vaikuttamatta.

    Varsovassa on muuten ollut (vai oliko se vasta vireillä?) I can still see their faces -projekti, jossa kerätään vanhoja valokuvia ghettoalueella asuneista ihmisistä. Siellä asui paljon ihmisiä. Paljon.

    Vaikka holokaustihistoria onkin tuttua, Varsovassa oli silti jotain uutta ja vavahduttavaa. Tuho oli niin totaalinen. Ja on kaupunki saanut muutenkin tuhoa osakseen, sota runteli paikan pahasti. (Ja nyt mietin, onko eräänlaista itsensä ja tunteidensa suojelemista, kun en puhu ihmisistä, käytän sanoja kaupunki ja sota subjekteina. Ihmisethän siellä pahaa tekivät!)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s