Joulupukki Matkahuollon vaatteissa

Viiden viikon kesäloma on melkein ohi. Olen vielä reissunjälkeisessä tilassa – kaksi viikkoa Varsovassa, paluu eilen, ja tuntuu kuin pää olisi vielä Puolassa. Onneksi en aloita töitä tänään. Olin kaukaa viisas ja soin itselleni pari vapaapäivää matkan jälkeen.

Hiljalleen tässä saa kuitenkin orientoitua. Sähköpostiin tuli jo kiinnostava työtarjous, Kirjan aika lähenee ja kavereiden facebook-päivitykset kertovat arjen alkamisesta. Tämän aamun kohokohta koitti aamupäivällä, kun joulupukki Matkahuollon mies soitti ovikelloa ja toi minulle paketin.

Paketti-parka oli odotellut Matkahuollossa parisen viikkoa väärinkäsityksen vuoksi, mutta kiltti lähetti sanoi, etteivät he peri säilytysmaksua. Ja mies vieläpä kantoi paketin kolmanteen kerrokseen, vaikka olisi voinut jättää sen alaovellekin. Mikä palvelu! Kiitos!

Muistan, kun ennen askartelin koirilleni makupalapiiloja esim. wc-paperirullista, ja koiruudet riipivät paketteja auki intoa pursuten. Näytin varmaankin samanlaiselta, kun kävin pahvin ja pakkausteipin kimppuun hivenen tylsät sakset kourassani.

Kyllä voi ihminen olla tyytyväinen kirjoituslipastosta. Kyllä. Kas minä kun luovuin vanhasta työpöydästäni viime vuoden lopulla. Pöytä oli hyvä, iso, ja vaaleanpunainen (pmasta tahdostani). Mutta väsyin siihen, että se on niin suuri, vaikea muutoissa, ja sen päälle kerääntyi kokonsa ansiosta liikaa kaikkea (paperia, pölyä, klemmareita, kuitteja, kortteja, melkein tyhjiä Sisu-askeja, palkkatodistuksia, lehtiä…). Pöytä jatkoi matkaansa serkkuni luo ja minä jäin pöydättömäksi. Alkoi huuto.netin penkominen. Tiesin, että haluan kirjoitulipaston. Ajatus siitä, että voin sulkea pöydän kannen välillä, oli olennainen. Pari kirjoituslipastoa meni sivu suun, osa oli jo lähtöhinnaltaan liian kalliita, osa ei miellyttänyt silmää.

Mutta nyt lopulta: minulla on kirjoituslipasto. Paikka koneelle, kynille, papereille, laskuille, sensellaisille. Työtuoliksi pumppasin jumppapallon, se on parempi kuin muut kokeilemani istuimet.


Yleensä työskentelen kotona ollessani vähän missä sattuu. Olohuoneessa (koneen saa nätisti sohvan käsinojalle), keittiössä, vierassängyssä (joka sentään sijaitsee työhuoneessa) – ja hyvin epäergonomisissa asennoissa. Töissä on tarjolla iso työpöytä (punainen!) ja ainakin periaatteessa mahdollisuudet hyvään työasentoon. Toinen asia on se, miten käytän näitä mahdollisuuksia…

Uusi pöytä, uusi mahdollisuus. Nyt ainakin kuvittelen, että tästä lähtien ruotoni pysyy suorassa, ajatukseni kirkkaina ja tavarani järjestyksessä, kiitos uuden huonekalun.

 

Ehkä lomalta palaaminen on mahdollista?

Mutta malttaako tällaisen pöydän äärestä lähteä toimistopöydän ääreen?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s